Kirjotan kirjeen Tyypille. Eihän se tätä tietenkää enää nää mutta silti. Sen pitäis kai auttaa tai jotain?
"Hei,
mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti hyvää. Minä en voi sanoa samaa, mutta eipä minulta ole kysyttykään miten menee.
Haluan pyytää anteeksi sinulta kaikkia typeriä tekojani, kuten riitelemistä ja kaikkea. En koskaan tarkoittanut satuttaa sinua, saati saada sinua tuntemaan että olisit ollut kakkossijalla elämässäni. Et todellakaan ollut sitä. Olit, ja olet edelleenkin, ensimmäinen. Paras ystävä, jonka voi koskaan toivoa saavansa. Jaksoit kuunnella ja tukea minua, ja jaksoit aina ilahduttaa jutuillasi minua. En tule unohtamaan sitä koskaan. Olisinpa voinut olla samanlainen sinulle, kuin sinä olit aina minulle. Yritin parhaani kyllä, mutta sekään ei aina riitä.
Toivon hartaasti, että rohkaistut sen verran että menet tapaamaan tämän yhden tytön josta minulle olet puhunutkin jonkun verran. Et tiedäkään miten paljon menetät ihan oikeasti, jos jätät menemättä. Ajattelepa, kymmenen vuoden päästä saatat miettiä miten typerää oli jänistää, ja miten paljon olisit katunut jos et olisi mennyt, kun istut sen naisesi kanssa juhlimassa sitä, että olette pysyneet jo kymmenen vuotta yhdessä? Et sinä siihen tapaamiseen kuole, päinvastoin. Ja muista, te molemmat jännitätte yhtä paljon sitä tilannetta. Tee se.
Tottakai, jokainen sinulle kirjoittamani sana sattuu minuun, mutta olen ansainnut sen. Olen ollut tyhmä, ja tämä on vain oikeutettua rangaistusta siitä. Antaisin mitä vain, että pääsisin palaamaan ajassa taaksepäin ja korjaamaan tekemäni virheet. Haluaisin antaa sinun tuntea, että oikeasti välitän vain, ja ainoastaan sinusta, sillä se on totuus. Kukaan muu ei ikinä voi korvata sitä ammottavaa aukkoa sydämessäni jonka veit mukanasi, mutta en syytä sinua todellakaan mistään. Sinun on seurattava omia tunteitasi, ja mikäli minä en kuulu sinun elämänpolullesi, minun on vain hyväksyttävä se.
Ennen hyvästejä haluaisin kuitenkin kertoa sinulle vielä jotain, mitä olen jättänyt kertomatta. Muistat varmaan kun kesällä tunnustin yksi ilta että tykkään sinusta? Oikeasti, olen tykännyt sinusta paljon pidempäänkin. Huhtikuussakin, se aprillipilasi. Reagoin siihen todella vahvasti, osaatko arvata miksi? Osaatko arvata miksi olin haljeta onnesta ja miksi suutuin niin verisesti kun kerroit totuuden? Entä miksi koetin aina vihjailla tapaamisesta? Miksi olisin mielummin jäänyt juttelemaan kanssasi kotiin kuin lähtemään minnekään? Aivan.
En osaa ilmaista tunteitani sinuun oikealla tavalla, vielä vähemmän suoraan. Minun tapani kertoa asioistani on lähinnä äänetön, se on aina ollut. Se on samalla väärä. Haluan sinut takaisin, teen mitä vain..
mitä vain
tule takaisin
ollaan "me"
haluan halata sinua
sano että tämä om vitsi, ei ole toista
tule pyyhkimään nämä kyyneleeni pois
rakastan sinua
mutta jos sinun valintasi on joku muu, en ole kukaan estämään sitä. Tule onnelliseksi, sitä minä haluan eniten sinulle. Jos en ole oikea ihminen tekemään sitä..
Sydämellisin terveisin, minä xx"
Loppuun tämä kappale, jota olen kuunnellut ihan puhki viimeisimmät päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti