Joo, piti sitte vaihtaa blogin osotetta. Haluan taas kirjottaa vapaasti mitä haluan. Anteeks Oulun tyyppi, mutta mun pää hajoaa muuten jos pitää pakata kaikki vaan pään sisälle. Toivottavasti en mee nyt antamaa tätä eteenpäi. Pitää muistaa.

Tottakai se oli alussa awkwardia vähän, ja mua jännittikin ihan sairaasti ja mä en pystyny nukkumaa koko edellisenä yönä ja enkä voinu syyäkää mitää ja juominenki meni vaivoi alas. Onneks sisko oli ees mukana, ja se on kunnon hölöttäjä ja ei oikei ujostellukaa paljoo, ni se laukas vähä ees tilannetta. Mitä piemmälle se päivä meni, sitä rennompi oli olla sen kanssa. Vaikka koko ajan takaraivos jyskytti se että nyt se ei halua enää jutella mulle ku se näki mite ruma oon jne. Ja et se haluais vaa pois siitä tilanteesta. Mut ollaa juteltu senki jälkee ja ilmeisesti nähää vielä joskus toisenkii kerran. Saattaa vaa mennä lomille asti ko se asuu normaalisti aika samperin kaukana.
Anyway.. sain mä siltä halinki, jee. <3 (Ja vahingos hipelöin sen kättä ku käveltii iha vierekkäi). Kiitti mun siskon. Oltii siinä, että kohta se lähtis kotiinsa ja mä asemalle, ja sit sanottii moikat jne. Kaikki jäi siihe kuitennii vaa paikallee ja kukaa ei ottanu askeliakaa poispäi. Mietin siin iteki et onkse soveliasta halata jo ekalla kerralla ku näkee, ja seki teki jtn halaamisee viittaavii ihme käsiliikkeitä. En osaa selittää mitä. Mut kuitennii, oltii vähä aikaa siin iha hämillää et eikö kukaa lähe, ja sit kysyin et "mitäs me viel ootellaa?" ni sisko vaa täräytti sanoo et "mä ootan että te halaatte". Ja sitte me nyt halattii..
Rehellisesti sanoen, aluks mä menin vaan sen takii ku se on 18, ja se lupas hakee mulle tupakkaa ja alkoholia. En siis tykkää siitä kyllä.. tai emmätiiä, voisinhan mä aatella siitä nyt muutakin. Haha. Kun mut dumpattii taas toiselle sijalle. Aina. Joka kerta. Kun, myönnän, olin ihan saatanan kusessa Tyyppiin, ja seki kai ees vähä tais pikkuse aatella minuaki. Mut eilen se sit sano että mä oon sille vasta kakkossijalla, että se tykkää yhestä toisesta. Ja sen takia koska oon laittanu sen muka itte aina toiselle sijalle. Wtf? En todellakaan. Kukaan, ei ikinä, oo menny sen eelle. EI IKINÄ. Ehkä kerran saatoin vastata yhelle toiselle ihmiselle kesken sen puhelun, mutta se oli sen takia koska mun kävi sääliks sitä -00 enkä osaa sanoa ei. Olin sitäpaitti kännissä kun sille ekan kerra juttelin ja koko vitun juttu oli läppää.

Eilen päivällä olin ihan hajalla ja omissa ajatuksissa, kun se sano jotai et se menee tapaamaan jonku likan, ja sen tais kyllä huomata muutki. (Nimim. mutsi joutu sanomaa yhen asian mulle 5 kertaa ennenku ees kuulin
sen vaikka se oli mun takana). Yöllä sitte se sano ton että oikeesti mä en merkkaakaa sille enää yhtä paljo ku ennen, ja että se on löytäny toisen. Ja mitä mä tein? Itkin (taas vaihteeks..) stnan kovaa. Kaverilleki soitin mutta en mä pystyny ees puhumaa siihe puhelimee ku ääni vaa täris ja kyyneleet valu. Ja perkele, ei siinä tarpeeks, mutta taisin vollottaa aamun linttimatkankin. Oi jeesus. En tietenkää äänee, vaan u know, hiljaa. Ku olin takapenkillä. Mutta kun se vaan sattu nii saatanasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti