Eka viikko takana

Sois sit eka kouuviikko takana, ja täytyy myöntää että meni onneks paremmin ku aluks odotin. Mulla on vihdoin joku jonka kanssa olla koulussa taas. Se sama jonka kanssa mulla meni välit poikki viime vuonna. Se vaa tuli siihe mun luo aamulla ihanku mitää ei ois ikinä tapahtunukaa, ja, no, juteltii. Ja kaikki on taas ihanku ei mitää ois tapahtunukaa. Mun toinen kaveri (mu ikäne) ei oikei ottanu hyvällä asiaa. Mutta mä aattelin ite antaa sille uuen mahollisuuen, ja ku tarviin kuitenki jonku sinne juttuseuraks. Ja sen kans on iha mukava olla nyt, viime vuonna oli vähä sillee vaivalloista olla sen kanssa jne mut nyt se on muuttunu tosi mukavaks. Eikä oo mitää paskoi kurssejakaa heti alkuu, ainoo miinus taitaa olla ite koulutehtävät ja se et unet jää aina samperin vähille. Paitti oon nyt loppuviikol ollu nukkumas jo enne kahtatoista, jee.

Mun tekee mieli tänää olla luova. Se on ton musiikiinkurssin takia, näi oli viime kerrallaki. Että tuntuu et "joo nyt mä opettelen soittamaa pianoo ja kitaraa ja musta tulee hyvä siinä!", jonka seurauksena opettelin Für Elisen ykkösosan. Kakkone alko olla jo nii vaativa että sitte motivaatio lopahti ja se jäi siihen. Mut tosiasiassahan oon ihan paska soittamaan ja muutenki luomaan omaa, paitsi joskus kerran vuoteen tulee joku taiteellisuuspuuska ja luon jotai josta voin olla ylpeeki. Yks tämmöne oli ala-asteella, kun kirjotin novellin kahen kaverin kaksoisitsemurhasta, ja edellee se on mun mielestä hyvä. Toinen oli seiskalla jossa sitte taas käsiteltii itsaria, tosin siinä kertojan joku kaveri tappo ittesä. Sitte kolmas oli ysin lopulla, ja se otti kantaa nykyihmisen tunteettomaan ja materian rakastamisenhaluun. Kaikki on (ehkä) tallella.

Kiitos olemassaolostanne. ♥

  Suuri inspiroija, ja tällä hetkellä eniten jumaloimani bändi, on (tai ovat) Apulanta ja sen jäsenet. Se on onnistunut puskemaan tiensä läpi Bieber ja BvB-villityksien, ja en koskaan ole niinsanotusti kyllästynyt kuuntelemaan sitä. Ainoa bändi jonka levyjä olen ostanut ITSE, peräti kaksi kappaletta (se on suuri ihailun osoitus minulta), ala-asteen Antti Tuisku fangirlingin jälkeen. Lisäksi ostin tuon niiltä nyt viime viikkoina ilmestyneen kirjan, Kaikki yhdestä pahasta. Täytyy muuten ylistää tuota kirjaa, sillä se on suorastaan täydellinen. Luen sitä innolla, ja toisin kuin muut lukemani todellisuuteen perustuvat kirjat, tämä on nautinnollista luettavaa sivu toisensa jälkeen. Siitä lähtien kun kuulin sen ilmestymisestä, olin satavarma että minä niin ostan sen kirjan, ja niin ostinkin. Enkä kadu. Itse asiassa olen niin vaikuttunut, että varmaa kirjotan tästä jonnekin.

Yleinen henkilökohtainen vointini on ihan oke. Väsyttää pirusti mut lataan akkui viikonloppuna, ja välillä tulee sellasia vitutus-masennus-angstipuuskauksia tiettyn aiheen takia, mutta ihan kai täs muuten menee okei. Kyllä kai koittaa seki päivä että voin sanoo valhtelematta että mulla menee täysin hyvin. Ehkä, joku päivä. Ei tänään tai kolmenkaan viikon päästä, mutta joskus. Taidan muuten kirjottaa kunnon ajatuksia tänää päiväkirjaan (lol) kun ei tähän oikein ennää viitti kauheemmi ettei tuu loputtoman pitkää kirjotusta.