I'm scared because of me myself

Hei, olen pahoillani että vuoden vaihteen jälkeen ei ole tullut yhtään uutta postausta, mutta korjaanpa asian tässä samantien. Joulun jälkeen vietin parhaimman viikon koko elämässäni - ja sen jälkeen alkoi valtava alamäki, joka johti siihen, että tuli hankittua uusia, entistä terävempiä teriä.

26.12-31.12.2013 oli jotain, jota en halua koskaan unohtaa. Tämä erittäin tärkeä ja rakas ystäväni kauempaa oli käymässä (sama, josta edellisessä viestissäni kerroin), ja oli erittäin haikea laskea hänet pois. Teimme kaikenlaista, ja vaikkemme tehneetkään, pelkkä hänen kanssaan oleminen oli mahtavaa. Istua hänen vierellään, molempien ollessa hiljaa.. Ilman että se oli mitenkään vaivaannuttavaa, päinvastoin. Ajatella, ilman sanojakin hän sai minut paremmalle tuulelle, unohtamaan kaiken paskan mitä päivittäin joudun vastaanotaamaan.
  
Mutta koska kyseessä olen minä, kaikki on vain väliaikaista.

Vuoden vaihteessa hän siis lähti pois, omaan kotiinsa juhlimaan sitä, omien kaveriensa kanssa. Itse vietin sen vanhempieni ja siskon kanssa, vaikka alunperin luulin pääseväni kaverille. Mutta en saanut kutsuakaan, vaikka koetin vihjailla että uutena vuotena olisin vapaalla, joten jouduin sitten jumittamaan kotona.
  Viestittely hänen kanssaan oli huomattavan vähäistä seuraavina päivinä, mutta arvelin sen johtuneen väsymyksestä. Mistä se kyllä varmaan johtuikin. Mutta tilanne ei korjaantunut pariin seuraavaankaan päivään, hän oli aina liian väsynyt jutellakseen kanssani kunnolla. Otin sen hyvin raskaasti, mutta annoin hänelle aikaa. Aikaa taas saada elämänrytminsä kohdalleen loman jäljiltä, olihan se itsellänikin hakusessa

Muutosta ei kuitenkaan näkynyt. Hänellä ei ollut juuri ollenkaan aikaa enää minulle, ja jäin ikään kuin tyhjän päälle; olin tottunut jo siihen, että minulla oli aina hänet, jolle voisin jutella. Olin laiminlyönyt aika törkeästi omia kavereitanikin, joten heidän kanssaan jutteleminen tuntui hieman vaivaanuttavalle. Kyllä me "juttelimme", mutta olin hänelle koko ajan se toinen vaihtoehto. Ja hän minulle ensimmäinen.
  Kestin tätä jonkin aikaa, mutta lopulta se purkautui öisin valvomisella ja itkemällä. Luin vanhoista keskusteluista ottamiani screencaptureja, ja koetin saada hänet muuttumaan. Huomaamaan, että jotain on nyt pahasti muuttunut, ja että haluaisin hänet takaisin. Kyllähän hän sen oli itsekin huomannut, että teki nykyään mielummin omia juttujaan kuin puhui minulle. Se jos mikä oli musertavaa.
  Ajattelin sitten hankkia muuta tekemistä tilalle, jotta en ajattelisi häntä niin paljon. Koetin saada asiat tasapainoon mielessäni - hänellä olisi omat tekemisensä ja minulla omani. Mutta se, päinvastoin, pahensi asiaa. Se sai minut tajuamaan kuinka yksinäinen olinkaan ilman häntä, ja miten hän ei ehkä tuntenutkaan minua kohtaan yhtä voimakkaasti kuin hän minua. Nyt viimeisimpinä päivinä koetin hiljaisesti huutaa hänelle, etten jaksa tällaista, että jomman kumman meistä on muututtava. Valitettavasti hän ei kokenut tilannetta yhtä ongelmallisena kuin minä.
   Ainoana vaihtoehtona näin sitten ottaa pienen paussin, niin pahalle kuin se tuntuukaan sisälläni. Vaikea pidätellä kyyneliä tälläkin hetkellä, ja aiemmin jo itkeskelin asiaa (olen näemmä kunnon itkupilli..) Mutta minä en yksinkertaisesti jaksa jatkaa näin. Pahinta oli, että hän ei tuntunut ottavan asiaa yhtä raskaasti kuin minä, ja minulle jopa jäi mielikuva, että hänelle olisi ihan sama, olisimmeko mitään vai emme.. Toivottavasti edes hänestä tulee nyt onnellinen, minusta kun ei koskaan taida tulla.

Mutta miksi olen peloissani itsestäni, kuten otsikko kertoo?

Koska löysin taas uusia teriä, todella teräviä sellaisia. Kokeilin ihan hellästi vain, mutta tein silti eniten vuotavan haavan ikinä. Se ei meinannut tyrehtyä aluksi, ja menin hieman paniikkiinkin, koska minua kutsuttiin olohuoneeseen. Selvitin tilanteen vähemmän taidokkaasti, mutta kuitenkin. Näillä (kaksi uutta terää siis) saisi helpostikin vedettyä liian syvälle, liian monta, käden mukaisesti.. Niin helppoa vain lähteä täältä näiden avulla.. Siksi pelkään itseäni.

♥

Ps; I made some new suicide plans..