I'm happy

Perjantai. Lauantai. Sunnuntai. Kolme parasta päivää varmaan koko elämässäni. Pitkästä aikaa sain tuntea olevani jollekin jotain, että joku välittäisi oikeasti. Accepted me the way I am. Tänään kävin saattamassa hänet takaisin asemalle, josta hän lähti kotiinsa. Ikävä jo nyt. Kaiken toivon mukaan näemme mahdollisimman pian uudelleen.

I miss him next to me right now so badly

Mitäs muuta olen tehnyt? Pääsin joululomille, vähän arveluttavin arvosanoin. Päättötodistuksen k.a melkeinpä 9,0, ja nyt huimat 7,7. Olisiko pitänyt olla enemmän koulussa? Sanoisin että ei, sellaista henkistä kuolemaa siellä välillä, tai joka päivä oikeastaan, että sitä nyt ei olisi kestänyt pää. Eipä tuota kyllä kestänytkään, ja sen takia tässä kädet on rumilla, haalistuvilla, jäljillä. Sain muuten peruttua sen aiemmin sovitun, toisen psykologiajan. En halua mennä sinne, en. Osa oli sen kannalla, että pitäisi mennä, mutta jos se tietää sitä, että vanhemmille pitäisi kertoa.. Not gonna happen.

Olen myös hurahtanut kuuntelemaan pianomusiikkia lähiaikoina. Joel Sandbergia ainakin on tullut kulutettua ahkerasti, ja muita pelkkää instrumentaalisia musiikkia. Haluaisin erittäin kovasti taas pitkästä aikaa soittaa pianolla, mutta se on lainassa siskon kaverilla, joten ei tule mitään. Pitää vain tyytyä kuuntelemaan tätä
musiikkia keskellä yötä kun "koetan nukkua".

Mutta niin. Suurinpiirtein kaikki asiat ovat hyvin, kai.













I should be happy, because everything's alright. I'd just like to know what is this pain inside my heart and why am I crying...