Olen pahoillani poissaolostani, oli vain koulun ja oman elämäni kanssa taas pieniä ongelmia joista koetin päästä pois.
Lupasin taas kerran, etten enää viiltele. Ja onnistuinkin 10 päivän ajan, mutta sen jälkeen taas..
Elämäni on mennyt aika samalla tavalla päivästä toiseen; aamulla ylös, meikit naamaan ja hiustenlaitto, vaatteet yms. Linja-autoa odottamaan pari minuuttia ennenkuin sen pitäisi olla paikalla, matka aina samalla paikalla, kuulokkeet korvilla ja musiikit satasella. Päivät tunnilta toiselle juoksemista, tunneilla tosin vain piirtelyä, paitsi psykologiassa saatan jotain kuunnellakin. Koulusta kotiin, vaihdan kamat, vähän aikaa koneella, lenkillä jos ei sada, ja takaisin kotiin. Suihku, iltapala, nukkumaan.
Ei niin mitään kiinnostavaa.. Sama olisi nukkua päivästä toiseen, kunnes viikonloppu tulee, ja voin elää elämääni. Eli toisin sanoen olla tekemättä yhtään mitään.
Musikki on noussut suureksi vaikuttajaksi elämääni, se antaa hetkeksi voimaa jatkaa eteenpäin.
Tämän kappaleen sanoma iskee niin paljon kohdilleen tähän hetkeen, että pakko linkittää se teillekin. Kuunnelkaa tarkkaan sanoja, itkin kun kuuntelin tämän ajatuksella. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti