Tuossa kotiin päin kävellessä tajusin että kyllä, syksy on tullu. Tuli semmone outo fiilis, että haluais palata takasin jonnekii yläasteen syksyyn, ku sillon rupes kirjottamaan paljon novelleja, neulomaan, polttamaan kynttilöitä ja lukemaan. Nyt ei oo aikaa, koska hemmetin koulu vie kaikki ajat ja voimat. Kyllä meinasin vielä kynttilöitä käydä keskiviikkona ostamassa ku sopivasti on hypäri keskellä päivää. Tuoksukynttilöitä. Niitten valossa sitten pimenevissä syysilloissa saan murehtia ja olla vain.Viikonloppuna olin kauempana asuvien kaverien luona käymässä. Siinähän tuo meni, mukavaakin oli. Spiritismiä meinattiin mennä pelaamaan, mutta se sitte kaatu kaverien jänistämiseen. Piirsin laudankii valmiiks, se romottaa todennäkösesti jossain pöydän alla tai roskissa tällä hetkellä. Mutta sunnuntai-iltana, kun istuin lintissä, sain tekstiviestin jonka olisin mielummin jättänyt saamatta.
"Ton sun pelleilys on loputtava tai meille ei jää muuta vaihtoehtoo kun kertoo asiasta"
Tiivistettyn noin, en viitsi kirjoittaa kaikkea. Mutta suurinpiirtein he vain uhkasivat kertoa tästä.. viiltelemisestä.. vanhemmille. --> Laitokseen. Luulin että asia oli niitten mielestä ookoo, da fuck? Kun kesällä kerroin että jäin mudelle kiinni, ne oli sillee "Juu, aika kurja homma. Johtuukohan siitä vanhempien outo käytös?*" Mut ei ne sanonu et 'sun pitäs lopettaa' ja ku ne itekii on harrastanu sitä joskus!
Okeij, sanoin siihen että oma on asiani, mutta älkää kertoko. Ne sano siihen, että se ei oo nii kauan ko mie ite niille näytin. No vittu, se oli aikoja sitten Ne vaa "huus" että mä oon valehellu niille että oon lopettanu. Asiassa on kaks epäkohtaa.
a) Sanoin silloin sanantarkasti näin: "Asia on mun osalta ok, keskitytään nyt siihen ---" Eli, kuten vieläkkii, asia on miun kohalla ookoo, en koe tätä kauheena ongelmana.
b) Mä lopetin. Hetkeks, ehkä kuukaudeks? Mutta kuitenkin. Ne vaan ei nää sitä koska ne asuvat muualla.
Tämmöstä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti