Viikon kuulumisia + vinkki

Perjantaissa ollaan. Loppuviikon kaaoksesta huolimatta kaikki on lähtenyt rullaamaan lopulta ihan hyvin. (Väsyttää vain hitosti.) Ainoastaan kuviksen tunnit eivät oikein nappaa, kahdestakin syystä. Ensinnäkin, pidän paljon piirtämisestä, vaikken siinä oikeasti hyvä olekaan. On vain mukava piirtää omia haaveitaan ja kaikenlaista muutakin. MUTTA nämä tunnit ovat olleet hirveitä. Piirrellään silmät kiinni kissoja, jeij! Ei.. se ole sitä mitä kuvittelin. Vaikka nämä onkin varmaan vain johdantoa tuleviin töihin, mutta kun ei minulla ole kuin yhdessa jaksossa kuvista. Haluan oppia tekniikoita, niksejä yms kivaa paskaa josta olisi apua.

Toisekseen, olen niille se-tyttö-joka-eksyi-ekalla-kerralla-luokasta-ja-joka-istui-pylvään-taakse-ja-sai-luokan-revähtämää-nauruun. Lyhemmin siis se luokan naurunaihe.

Olen muuten onnistunut myöhästelemään jo kahdelta tunnilta ja saattanut itseni naurunalaiseksi jo muutaman kerran. Plus nähnyt syötävän suloisen näköisen pojan! Ah, voiko suomessa söpömpiä ollakaan? Ruskeat silmät, ruskea tukka, juuri täydelliset kasvot.. Ja ääni ja nauru on niin ihanat. Vaihto-oppilas tässä koulussa, ja puhuu ainoastaan englantia ja omaa äidinkieltään. Enkä ole jutellut hänelle kertaakaan. "Kaverini"* on kyllä jutustellut hänelle jo pariin otteeseen, ja niin on kaikki muutkin. Minä vain katselen sivusta. En ole lainkaan hänen tyyppiään, eikä kävisi lainkaan päinsä, että tälläinen edes ottaisi mitään kontaktia (katsekontaktia ei lasketaah..) häneen. 

Mitäs muuta? Ai niin, tosiaan. Se vinkki, minkä nyt vahingossa keksin tuossa pari päivää sitten.

Niin. Oli aamu, ja minulla oli erityisen kiire, kun nukuin liian pitkään. Kun olin meikkaamassa, en löytänyt kajaliani mistään. Ja ennemmin lintsaan ja jään kotiin kuin lähden ilman "sotamaalaustani" minnekään. Sotamaalaukseni on siis vain paksut mustat rinkulat silmien ympärillä, u know, niinku emoilla. Aavistus oli jo aika vahva, mistä se löytyisi, ja suuntasin sitten suuna päänä siskoni huoneeseen. Ja siellähän se oli. Samoin kun eyelinerini, ripsentaivuttimeni, ripsivärini ja vieläpä paljon muita minun tavaroitani. Vitutus oli extreme tasolla siinä vaiheessa, ja otin kaikki mahdolliset meikit sieltä mukaani ja piilotin. Vittu kärsikööt ilman MINUN meikkejäni..

No, tuo siis tapahtui juuri ennen lähtöä, meikkauksen jälkeen. Olin ihan hädissäni meikatessa, koska minulla ei ollut muuta mustaa kajalia ja aika oli aika niukalla. Jostain randomisti kokeilin levittää ohuella, pienipäisellä luomivärisiveltimellä, sellasella missä se pää on vähänku sieni, mustaa luomiväriä. Ja vittu että oli muuten hyvä temppu! Tulee paljon siistimpää jälkee kun tuolla rajauskynällä, ja pysyykin hyvin. Ja ei tartte pelätä että tökkii silmäänsä ja saa kyyneleet valumaan pilaten koko meikin. Luomivärinä on Lumenen joku kaksvärinen luomiväripaletti.

Nykyään käytän siis aika paljon enemmän tuota luomiväriä tuonne alaskin, vaikka sisärajaus menee vanhalla tutulla rajauskynällä.

Ja juyy, ei todellakaan ole minun silmäni noin nätti. Joku random kuva vain, koska halusin havainnollistaa miltä lopputulos näyttää.

* En sanoisi häntä kaverikseni, tuttava ehkä ennemmin..