Pistetään ilmaan kysymys; onko itsensä vahingoittaminen aina paha juttu? Suurin osa sanoisi kyllä. Mutta minä sanon että ei. Jokaisella on oma tapansa purkaa ahdistusta ja stressiä; nyrkkeily, puiden hakkaaminen, lenkkeily yms.. Toisilla se sitten on viiltely, itsensä lyöminen, ihonsa polttaminen tai vastaava.
On ymmärrettävää, että monet karsastavat asiaa sen takia, että siinä vahingoitetaan itseä. Mutta jos se helpottaa, miksi sitä ei saisi tehdä?
"Se ei ole tervettä"
.. Millä perustein? Kuka on määrännyt, että se on sairasta? Miksi ihminen ei saisi auttaa itseään sillä tavalla, mikä auttaa? Eihän se olisi nyt järkevää antaa kaikkien niiden piinaavien ajatusten pakkaantua päänsä sisään, kunnes ei ihan oikeasti enää jaksa, ja seuraa totaalinen romahtaminen.
Tietenkin, riskinsähän siinäkin on. Kun ajan myötä tulee tehtyä sitä paljonkin, siihen turtuu, ja viiltojen yms. käsiksi käymisen on oltava kerta kerralta pahempaa. Siihen voi myös kuulema jäädä koukkuun, ja haavat voivat tulehtua yms.. Mutta eihän mikään ole riskitöntä. Juostessa voi juosta auton alle, jos ei keskity liikenteeseen, eläintenhoidossa koirat voivat purra jne. Sama asia, eikö?
Hmm.. Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. ;o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti