Mulla on nyt ollu viimesimmän viikon vähän oudot fiilikset. Pinnalta hyvät, mutta tuolla jossain alitajunnassa on ollut joku pieni asia jonka olen vain jättänyt huomiotta. Ajattelin että kyllä se katoaa, enää en lähde takaisinpäin ottamaan askeleita tässä mun "paranemisprosessissa" kun näin pitkälle olen päässyt. (Vaihtanut tyyliäni ilosemmaksi, lähtenyt enemmän mielelläni mukaan kavereiden kanssa ja lopettanut angstaamisen..)
Mutta eihän mikään mene suunnitelmien mukaan?
Eilen tuli otettua takapakkia reilusti ja pilattua tämä melkein "kahden kuukauden puhtaus" ja pitkästä aikaa itkinkin. OLEN VAAN YKS VITUN VAMMANEN PASKA JOKA PITÄS ELIMINOIDA MAANPÄÄLTÄ JA JONKA PITÄS PALAA HELVETISSÄ JA JOTA KAIKKI VIHAA JA OON RUMA JA KAUHEA JA HUORA JA VALEHTELEVA JA FEIKKI.
Antakaa mun olla.
Mä en jaksa
Päästäkää mut menemään ja unohtakaa.
Odottakaa vain kun täytän 18...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti