...

Hei, ja anteeksi tauoitteluni. Kävi pieniä asioita ja en sen takia ole kerennyt kirjoittelemaan, vaikka asiaa olisi. Erehdyin antamaan tämän osoitteen yhdelle ihmiselle, joka tuntee minut, ja en tiedä uskallanko enää kirjoittaa kaikkia mieleeni tulevia asioita. (Anteeksi!) Siitä johtuen osa kirjoituksistani myös hävisi/muokattiin.

Mitäs tässä, lunta sataa pihalla taas ja olen ihan sekaisin kaikesta. Skippasin koululääkärin ajan, pärjännen ihan hyvin ilman hänenkin neuvojaan. Psykologi edessä joulukuun alkupuolella. Toisaalta en tarvitsisi mennä sinne, koska en ole enää niin.. masentunut.. kuin aiemmin käynnillä. Itsetuhoisuus on pienentynyt taas

vaihteeksi, 10 days clean. Mutta ajatukset eivät toisaalta ole kadonneet minnekään.. Jos olen esimerkiksi kävelemässä ja rekka ajaa vastaan, mietin hyppäämistä alle, saatan jopa siirtää kävelyäni keskemmälle tietä, kokeillakseni. Miten lähelle liekkejä voi mennä syttymättä itse tuleen. Olen myös selaillut, syystä tai toisesta, erilaisia sivuja joissa kerrotaan itsemurhasta, tapoja, mielipiteitä yms. Todennäköisyys sen toteuttamiseen on kuitenkin pienentynyt.

Sekoilen myös sisäisissä tuntemuksissa. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla onnellinen, ja sitä olenkin, mutta heti hetkellisen onnen tunteen jälkeen iskee valtava alakuloisuus ja iloiset sanat, kehumiset satuttavat. Samoin reagoin herkästi jopa vitsillä heitettyihin juttuihin. Siis ihan todella vitsillä, ei kettuiluna. Vakuuttelut eivät aina auta, mutta siksi en sanokaan asiasta useimmiten. Mutta kyllä sen sitten ajan myötä unohtaa.

Menettämisen pelko vainoaa myös koko ajan. Olen tavannut maailman upeimman ihmisen, mutta pelkään koko ajan hänen menettämistään. Kuten aina käy, kyllä he hetken pysyvät, sen verran että kiinnyn, ja sitten lähtevät. Ei, en halua tälläkin kertaa jäädä yksin. Minun täytyy vain uskoa häneen ja luottaa siihen että niin ei käy. Mutta aina, kun ajattelen että ei, ei hän katoa, en saa sitä sanottua uskottavasti itselleni. En voi väistää ajatuksia siitä, että kaikki katoaa tuuleen niinkuin aiemminkin. Toinen puoli minusta sanoo, että minun ei kannata mennä uskomaan, että tästä tulisikin jotain. Toinen haluaisi kerran vielä yrittää.

... jotta hajoaisin jälleen ...