Anteeksi erittäin paljon pitkä taukoni! Kaikennäköistä on käynyt, ja en ole muistanut tänne kirjoitella. Tiivistän alkuun kuulumiseni viime kuulta, jonka jälkeen hyökkään otsikon antamaan aiheeseen johon olen joutunut törmäämään tässä lähiaikoina..
~ Koeviikko, kaikki aineet läpi. Kaikenlaisia numeroita tuli, 6,5 - 9 väliltä.
~ Olen lintsannut huomattavan paljon syysloman jälkeen. (Koulussa ehkä 2 pvä viikossa)
~ Em. asian takia terkalle puhumaan, ja siitä mahdollisesti psykologille.
Jooh ja tämä kaveri, josta olen aiemmin hyvin paljon kirjoitellut, on vain jatkanut tätä itsetuhoisuuttaan. Kaikki pyörii hänen ympärillään, niin teen minäkin. Seison hänen tukenaan, kuuntelen kun hänellä on taas jotain paskaa heitettävänä niskaan, en sano hänestä yhen yhtä pahaa sanaa kasvotusten tai edes selän takana. Ainoastaan näin anonyyminä netissä, mutta en kuitenkaan hänen oikealla nimellään. Minua hän taas haukkuu mielin määrin, miten hän olisi niin iloinen ilman minua ja näin. Mutta jos olen poissa, hän suuttuu ja huutaa ja hakkaa. Mitenkään päin ei siis ole hyvä.
Niin, olen hänen tukensa ja olkapäänsä johon itkeä kun ei saa meikata, samoin toisille. Mutta auta armias kun minä erehdyn sanomaan että väsyttää.
"Vittu sulla on kaikki hyvin ja sullei oo mitään oikeutta valittaa ja kato nyt mulla on näitä viiltelyjälkiäkin todisteena että mulla on paha olla. Piä vaan toi vitun angstaukses kurissa nyt, et sä mitää apua tarvii ku oot okei."
Minua kiusataan.
Minulla ei ole yhtään todellista kaveria.
Itsetuntoni on nollassa.
Perheeni alkaa hajoamaan palasiksi.
Viiltelen, mutten kerro vain siitä kellekään.
Ahdistun jo pelkän koulun ajattelemisesta, enkä saa unta, ja olen aina väsynyt.
"Joo totta, anteeks. Pitää muistaa. :)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti