Perjantaianalyysi

Kävin tuolla terkalla puhumassa perjantaina, ja nyt sekä kaduttaa että ei kaduta että puhuin suurimmaksi osaksi totta. Laittoivat lähetteen mielenterveysneuvolaan ja koululääkärille, vaikka pyysin etteivät. Aluksi piti vain mennä puhumaan uniongelmista ja väsymyksestä, mutta he teettivät mielialakyselyn.Alustava tulos oli 7 pistettä, lievä masennus. En kyllä vastannut kaikkeen todenmukaisesti, koska vaihtoehtojen a ja b väli oli niin suuri, esimerkiksi melkein näin:

Valitse mielialasi
a) Olen iloinen
b) Olen itsemurhan partaalla

Entä jos olen siltä ja väliltä? Valitsin kuitenkin aina sen positiivisemman vaihtoehdon, koska en halunnut kuunnella miten tarvitsisin kriittistä apua jne. Olen alustavasti suunnitellut, jo pidemmän aikaa (2-3 kk), että lähtisin täältä marraskuussa, loppupuolella. Joku kaunis aamu, ihan kirjaimellisesti kaunis aamu, lähtisin aikaisin kotoa, jättäisin aiemmin kirjoittamani itsemurhakirjeen, päiväkirjani, ja tämän blogin osoitteen. Sitten menisin jonnekin kauniille paikalle tekemään kaikesta lopun. To meet my end, niinsanotusti.

Siellä terkan juttusilla tapahtui jotain, mitä en koskaan ajattelut tapahtuvan. Puhuimme perheestä, millaiset välit meillä on toisiimme, asuvatko vanhempani yhdessä ja olemmeko läheisiä jne. Jostain syystä minua alkoi itkettämään, ja vaikka yleensä pystyn pidättelemään itkua, tällä kertaa en kyennyt.Kyyneleet vain valuivat ja koko loppu keskustelu oli vaikea. Jopa keskustelun jälkeisellä tunnilla oli vaikea pitää itsensä kasassa. Onneksi se oli päivän viimeineinen tunti.

Kielsin terveydenhoitajaa kertomaan asiasta vanhemmille, mutta vähän epäilyttää, pitääkö hän vaitiolovelvollisuutensa. Huonoja kokemuksia on, sillä kaverini oli käynyt (tosin nuorempana) kuraattorin ja psykiatrin juttusilla, vannotti ettei saa kertoa vanhemmille, mutta he olivat silti soittaneet kotiin. Nyt mietin, uskallanko kertoa yhtään mitään siellä. Toisaalta haluaisin, haluaisin pois tämän epävarmuuden ja ahdistuneisuuden, mutta olenko valmis siihen? Valmis että vanhemmat saavat nähdä todellisen minäni, sen jota olen piilotellut ja tarkoin varjellut että kukaan ei näe.

En tiedä.