Kas näin kulkevi sossuille tieni

Moikka rakkaani. Jälleen kerran oon pitkä tauko ollu kirjottelussa, mun elämässä on kyllä tapahtunu vaikka mitä mielenkiintoista jonka voisin jakaa tänne, mutta mulla ei siihen paljonkaan ole aikaa. Ja sekin vaikuttanee ettei ole nyt vähään aikaan ollut tuo WLAN käytettävissä, ni en oo senkää takia tätä konetta pahemmin availlut. Nyt teki kuitenki mieli ilmottaa että en olekaan kuollut, joten jaoin puhelimen netin ja pääsin tänne. Party party, huh?

Miun elämään kuulunee ihan normaalia scheibaa mitä aina. Koulu menee edelleen penkin alle, koska se ei jaksa kiinnostaa. Jään nii helposti nukkumaan vaan aamulla kotiin, varsinkin jos mutsilla aamuvuoro ni ei huomaa että en mee kouluun. Huomenna (tai tänään oikeastaan, onhan jo maanantai) jään myös kotiin. Menisin varmaan muuten, mutta meillä on uintia eikä kehtaa näillä arpisilla jaloilla paljon sinne mennä messiin. Yksinkertaisesti vain ei. Mut vois kokeilla muuten olla joulukuun aina kun vaan pygen menee kouluu, eihä tos oo enää ku kolmisen viikkoo jälellä muutenki. Ja niistä 1,5 koeviikkoja eli 4 tunnin päiviä. Not bad perkele, miehä menen.

Rakkauselämä on hiljasta, ei oo tullu paljoo ihastuttua keneenkää eikä sitä kautta myöskää tehtyä alotetta. Vaikka kaipaan kipeästi jotakuta mun viereen, mutta toisaalta oon ns. luovuttanu toistaseks sen asian suhteen. Kokeilen uudelleen sittenkun olen kaunis. Tosin eilen, kun lueskelin jotain rakkaus-mangasarjaa, mulle tuli niin yksinäinen olo että viskasin sen kirjan kesken kaiken seinään ja en lukenut loppuun. Huoh. Olisinpa ees puoliksi yhtä viehättävä kun minun kaveri, sillä sen jalkoihin lankee ihan kaikki. Iästä ja sukupuolesta kattomatta. Jopa mie iteki olen, ihan palavasti rakastunu olin siihen. En vieny asiaa eteenpäin ikinä kyllä, ja siitähän se laantu itestää..

Mutta mietitte varmaan otsikkoa?

Kyllä vain, sossutätien luokse minun olis tarkotus mennä keskustelemaan nyt joku päivä tässä parin kk sisään. Jäätiin vittu fobille kiinni että juotiin. Minua ne ei onneks puhalluttanu, ja mulla oli vaa yks lonkeroki siel... ja sekää ei ollu mun! Arvaatte mite paljo vitutti ku oisin muute päässy ihan puhtaana sieltä lähtemää mut joku saatanan horo oli sinne omia juomiaa laittanu.. Aion kyllä sanoo siitä, mut idk, uskookohan ne?
   Vanhemmathan siitä oli iha raivoissaan ku ne joutu hakee mut (ja siskon) siitä kyttäautolta. Uhkas vaikka millä, ja auta armias sitä huutoo. Mut onneks ne oli vaa jotai viikon äkäsiä siitä, nykyäänhä ne on taas onneks normaaleja. Ja kohtha mie oon kaheksantoista jo ni tartte niistäkää vitun paskalakeista enää välittää.