Beautiful Life

Oon taas ollu tääl hiljaa ei oo enää ees uutta se. Tää on jääny vähä vähemmälle koska ei oo mitää mistä kirjottaa yleensä. En aio poistaa tätä kuitenkaan, ko onha tää ollu mulla jo 1,5 noin Wow. Pisin aika minkä oon mitää blogii pitäny. Onha noita aiemmi ollu mut ne oon jo poistanu tai ne on jääny ja oon unohtanu kaikki salasaat ym ni en pääse niihin. Mut tää, quite nice.

Jouluki tuli ja meni. Ei mitää ihmeellistä, sain kaikkee kivaa lahjaks ja sillee. Joulufiilishä oli tosi hakusessa ja enpä voi oikei sanoa sainko sitä ees vai en. Kait se kuuluu 'aikuistumisee' sitte että ei tuu sitä enää. Yks masentava juttu sattu kyl illalla, fuck you faija. Suuret kiitokset sille siitä mite se haukku minua aattona. ♥ 

Mulla on yks idea mielessä josta mä kyllä nyt haluaisin kirjottaa.. nimittäin mun "parantumisesta". En tiiä voiks sitä sellaseks laskee ku en oo mitää virallista diagoosii saanu ku kieltäydyin menee sinne lääkärille ja psykalle juttelee jiiänee. Mutta jos vertaan sitä millanen mun elämä ja ajatusmaailma oli vaikka vuos sitten.. oon muuttunu ihan helvetisti. Yks muuten mistä oon itestäni ylpee on se että en oo esimerkiks viillelly monee kuukauteen. (Aplodeja kiitos) Lisäksi, voin sanoa jotain vihdoin ja viimein ääneen niin että tarkoitan sitä.

Haluan elää.

Siis. Onko tämä totta..? Musta tuntuu että oon alkanu nauttimaan elämisestä. Vihdoin mun olemassaolo on merkityksellisen oloista. Osaan nauttia aidosti kaikesta ja hymyillä ilman että se vain piilottaa sen mitä tunnen sisälläni. Haluan elää nyt. Haluan elää huomenna. Haluan elää, rakastaa, kokea, nauraa, itkeä, menestyä, failata.. Se on osa tätä kaikkea. Osa kokonaisuutta.

Näin. Jos sanon taas että säätöä on jonkun kanssa, piättekö iha horona? Tää saattas jopa onnistuaki.. ihan kaikki tääl tykkää siitä, jopa mun vanhemmat oli sillee että "tosi mukava ja huippujätkä!" mikä on jo todellakin jotain. For gods sake. Se on myös huomaavainen, kiltti, hellä, komea, ihana, uijjuma mie nii haluan sen tänne mun viereen just nyt pliis ♥