
Tosin, aika rajoilla jo muutenkin keikutaan, olenko rikkomassa sitä sopimusta vai en.
Mä haluan taas juomaan, tai sit kokeilla huumeita. Mä haluaisin että saan pään sekasin ja tunnen olevani jotakin. Jotakin muutakin kun hyödytön paskiainen täällä maan päällä. Sillon ku viimeks olin kännissä (myös ekaa kertaa kunnolla) mulla oli mahtavaa ja mä koin että musta välitettiin ja et kerranki olin kunnolla mukana, enkä vaan ulkopuolelta kattelijana joka mietti vaan koska pääsen pois. Se oli nii ihanaa. Ja sit ku seuraavana aamuna mietti et "ei vittu mitä mä menin tekemää??" ni se oli kans parasta. Kun ei ollu mitää vakavia seurauksia ees, vaan just sellasii mukavii. Mistä yhestä on seurannuki enemmä juttua..
Tiivistettynä, olin soitellu yhelle minua kolme vuotta nuoremmalle jätkälle ja vannonu että rakastan sitä ja että voin panna sen kanssa jos seki minua, ja muuta kivaa. Ofc, se otti kaike läpällä ja se sanokii ettei usko mua ku en oo iha selvinpäin, mutta ollaan nyt juteltu sen kanssa kuitenkii, viimeks tännää. Ja se on puolvakavissaan minu kanssa. Ja mie menin luulemaan sen juttuja läpäks (myöhemmi selvinpäi) ja lähin siihe mukaan nii seki luulee kai että siitä tyksin kanssa. Mutta mie en siitä.. on se mukava ja näin, mutta ei. Ja kun oon muutenki yhteen toiseen päi jo... mutta en kehtaa sanoa sille vielä mitään. Mut jospa tää tästä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti