Angstipostaus

Joo minua ei todellakaan ole luotu elämään sähkölaitteiden keskelle. Koska hermoni menevät ihan liian nopeata niiden parissa, varsinkin jos joku toinen on neuvomassa. Alan sitten tiuskimaan toisille ihan syyttä koska eihän se niiden vika ole jos en vain vittu tajua ennenkun mulle on satakymmenen kertaa selitetty asia. Ja kun ne laukoo itelleen itsestäänselvyyksiä, ei ne mulle kuulosta sille.
   Päivän tavotteena oli siis vaan saaha selville, voinko liittää noi mun isot kaiuttimet mun koneeseen. Mulle tuli mielee yks juttu, joka ehkä periaatteessa toimis, mutta mullei oo tarvittavia välineitä. Jollei sitte vaa teipillä mennä. En tiiä onko se sitten ihan järkevä idea, mutta tota.. kokeilemallahan sen näkee. Että jos musta ei kuulu mitään niin oon aiheuttanu ydinreaktion noilla ja todennäkösesti kuollu ku ryntäsin pelastamaan mun koiraa.

Tosta kuolemisesta tuli mieleen että mä näin taas kerran ihan ihmeellistä unta. Kuolin siinä. Mitäköhän se merkkaa? Varmaan jotain "uuden vaiheen alkamista" ja blah. Toisaalta joo.. alkaa #lonely #angst #foreveralone kausi. Kun mietin tuossa viimeks eilen sitä, että kun nää mun kaverit muuttaa jälleen kerran poikkeen, että mitä minä sitten teen. Enää en varmaan kylillekään mene, edes sillon perinteisesti perjantaisin.. Voivoi, tuleepa olemaan yksinäistä. Pitää taivutella vanhemmat siihen että saisin oman asunnon niin jottain iloa sitten mullakin. Toisaalta, kuka nyt niitä kavereita tarvihteekaan..

Tainno onha mulla tosi ihania kavereita netin kautta ♥ Muttakun mä haluaisin fyysisestiki nähä.. Ja se ei
onnistu. Ja silleesä.. oon vähä epävarma siitä että haluanko, koska entä jos ne jättää mut kans sen takia millanen oon? En kestäis sitä.. en, vaikka ei ois ensimmäinen kerta. Kyllähän ne on nähny millanen oon mutta kun kuva ei oo ihan sama asia kun todellisuudessa tapaaminen. Ja kun minä vielä tiedän että niin kuitenkin  käy. Ennemin tai myöhemmin. Katsokaa nyt ympärilleni. Missä ovat ne jotka lupasivat etteivät jätä? Missä he ovat nyt? Aivan, he ovat poissa. "Forever friends", juu ihan varmasti.. Oon jäänyt ihan keposasti kakkoseks jo. Niin monelle. Aina.

En minä halua että ne jättää mua.
En kestä jos ne vaa lopettaa yhtedenpidon
En kestä sitä jos en saakkaan koskettaa heitä, että minun täytyy vain katsoa ulkopuolisena ja hymyillä heille.
En halua sitä että hekin jättävät minut.


Ja jotta kaikki ei vaan olis liian helppoo, lisätään tähän yhtälöön vielä tää sisko jonka elämä on vahvasti suistumassa raiteiltaan. Jos ja vain jos saisin sen päähän taottua järkeä, mutta ei se kuuntele. Tai ainakaa mutsia se ei ollenkaa.. On mulla yks viimenen keino millä saan rajotettua vähän sen toimintaa luultavasti, tai kaksii, mutta ne on sitte ihan äärimmäisiä keinoja joita en käytä ihan noin vaan. Mutta sitten taas, jos meen tekemään niin, murtuu se luottamus jota oon rakentanu hitaasti ja varmasti nyt kesälomalla. Ja sitä en halua, koska se on ainoa keino jonka avulla pysyn edes vähän kartalla asiosta, että missä se menee ja mitä tekee jne..

Mitä minä teen? :)