Fiilistelypostaus + kohta 3 viikkoa ilman

Olen pahoillani että on taas jääny tää vähän vähemmälle, mutta toi perinteinen päiväkirja on sen sijaa ollu tosi kovassa käytössä. Ja joskus en oikein pysty kirjottamaan kaikkee mitä haluaisin, paitsi sen takia että yks tuttu lukee tätä, myös sen takii et mulla on täälläki jo jonkunlainen imago enkä halua pilata sitä. Ja sit kun tiiän et saattas tulla aika kitkerää palautettakin ja en tiiä haluanko sitä, varsinkaa asioissa joita en voi perustella mitenkään.

Saittekohan ees mitään selvää tuosta? Toivotaan. 

Viimeviikol kävin kattoo paria esiintyjää elämäni ekoilla festareilla, jee! Ja ihan mahtavaa oli! Kaikissa esityksissä, missä olin kattomassa, olin eturivissä/vähintään toisessa. Sain nähtyä monta tosi hyvää, ja kaikist ihaninta oli se, kun sit siskon kanssa mentii sillee pimeemmällä rannalle istumaa kauemmas lavoista ja kuunneltii kauempaa mite yleisö laulo mukana ja huusi ja se kuulu sinne kauas asti. Koska vaan uusiks.
 
Eile oli tarkotus et oltas menty juomaan, mutta ei siitä oikei mitää tullu. Sateinen ilma, ja sit ku katottii jotai kauhuleffoi ja siel yks oli ihan hermoheikkona siinä ni ei ollu sit sellasel tuulellakaa. Jospa sais jotenkii kuletettua huomenna sukulaisten mökille jotenkii vähä nii ei välttämättä ois nii tylsää ku yleesä. Tai sit saattaa mennä jo tänä iltana, riippuu siskosta ja sen kaverist vähä.

Oon muuten lauantaina ollu kolme viikkoo "puhtaana". Terätki on roskissa, ainaki melkein kaikki. Pari on hätä-hätävarana, mut emmä niitä varmaan käytä. Tai oon mä yhen kerra! Siihen et tarvihin laastaria eikä ollu saksia. Ja se haava tuli sit iha muusta ku ite tehty. Pinky promise, tämä on pakko olla tässä. Voisin tehä jaksassani mun "self-harm stoorin". Tosin oon poistanu kaikki ne kuvat. Hmh.

*trigger warning*
Mun jalat ja käet näyttää ihan kauhealle sen takia.. vasen jalka, siinä on pahimmat jälet, mutta paljo vähemmä ku oikeassa. Syvempiä enemmän. Oikeassa taas on enemmän, mutta ne on pinnalla olevia. Käsi on onneks suht koht siisti, mutta nuokin vois kyllä hävittää. Toivotaan että nää katoais mahollisimman hyvin ja ettei uusia tule.

:):

Joo voi vittu että taas masentaa jostai syystä tänä iltana. Koko ajan ollu sellane tyhjä olo eikä oo oikei jaksanu mitää tehä. Jopa pelkästää suihkuun meneminen  vaati kauheita ponnisteluja, ja oon muutenki ollu iha jossai muualla ja aatellu vaan että millon pääsen nukkumaan. Mun piti käyä uimassaki, mutta se jäi siihen että katoin vaan rannalta että mitä järkee mun on käyä, ja lähin pois. Koetin et oisin kylälläki käyny mut ei mulla ollu seuraa siihen.. kuten ei ikinä oikein tunnu olevan. Kaikilla muilla on kavereita iha siin vieres ja ne pitää hauskaa mut mä pääsen elämään tyyliin vaan kerran kuukaudessa. Muuten oon joko töissä tai himassa yksin. Jos, ja vain jos, en olis tehny sitä yhtä pientä lupausta, tekisin jotain mikä sais mut muistamaan että oon oikeesti elossa.

Tosin, aika rajoilla jo muutenkin keikutaan, olenko rikkomassa sitä sopimusta vai en.

Mä haluan taas juomaan, tai sit kokeilla huumeita. Mä haluaisin että saan pään sekasin ja tunnen olevani jotakin. Jotakin muutakin kun hyödytön paskiainen täällä maan päällä. Sillon ku viimeks olin kännissä (myös ekaa kertaa kunnolla) mulla oli mahtavaa ja mä koin että musta välitettiin ja et kerranki olin kunnolla mukana, enkä vaan ulkopuolelta kattelijana joka mietti vaan koska pääsen pois. Se oli nii ihanaa. Ja sit ku seuraavana aamuna mietti et "ei vittu mitä mä menin tekemää??" ni se oli kans parasta. Kun ei ollu mitää vakavia seurauksia ees, vaan just sellasii mukavii. Mistä yhestä on seurannuki enemmä juttua..

Tiivistettynä, olin soitellu yhelle minua kolme vuotta nuoremmalle jätkälle ja vannonu että rakastan sitä ja että voin panna sen kanssa jos seki minua, ja muuta kivaa. Ofc, se otti kaike läpällä ja se sanokii ettei usko mua ku en oo iha selvinpäin, mutta ollaan nyt juteltu sen kanssa kuitenkii, viimeks tännää. Ja se on puolvakavissaan minu kanssa. Ja mie menin luulemaan sen juttuja läpäks (myöhemmi selvinpäi) ja lähin siihe  mukaan nii seki luulee kai että siitä tyksin kanssa. Mutta mie en siitä.. on se mukava ja näin, mutta ei. Ja kun oon muutenki yhteen toiseen päi jo... mutta en kehtaa sanoa sille vielä mitään. Mut jospa tää tästä sitten.

Elämän sisältö

Mä rupesin yks päivä tässä miettimään että mitä sisältöä mun elämällä oikeastaan on. Mitä sellaista, jota kannattaisi odottaa ja joka tekee elämästä "elämisen arvoista". Loppujen lopuksi, sain itelleni kasaan aika vähän asioita.

- Koirat, erityisesti koiranpennut. (Myös jotkin muut söpöt eläimet)

- Oulun tyyppi

- Raha/materia

Siinäpä kärkikolmikko, ja ton viimeisenkin keksin pitkän ajan mietittyäni. Kai tähän voisi laittaa että "perhe" ja "ystävät", mutta ensinnäkin, minulla ja kavereillani ei ole enää niin läheiset suhteet jotta odottaisin innolla aina heidän tapaamistaan ja sitäpaitsi, olen taas valumassa siihen että mielummin jään kotiin kuin menen mukaan. Paitsi olen kyllä pikkuhiljaa alkamassa varastaa yhtä siskoni kaveria (lolol, se on -01..). Viimeksi tänään se oli mun kaverina töissä pari tuntia. Kannatti muuten mennä vaikka kehtuutti kovasti, siellä oli soittajissa yksi ihan vitun komee jätkä, ja sitä sit sen siskon kaverin kans kuolailtiin siellä. Koetin sitte jälkeenpäi sitä ettiä kaikkialta facesta yms mutta eipä löytyny.. huoh. Pitää katella missä se esiintys uudellee ni menee stalkkimaan sitä. 

   Joo sori, tuo oli vähä off the topic. Tosiaan. Mitä helvettiä mä teen mun elämällä esimerkiks ens viikon? Tai seuraavan vuoden? Kun mulla ei ole noista välttämättä mitään. Makaan vain meritähti-asennossa päivät pitkät lattialla ja ootan että pääsen nukkumaan - hetkeksi pois täältä. Nyt ainaki nää seuraavat päivät.. mulla ei ole mitään noista. (Tai joo koiria, mutta ne ei jaksa paijausta 24/7) Tuntuu ihan helvetin pitkälle. Tai esimerkiks tuolle Tyypilleki juttelin viimeks alle vuorokaus sitten mutta seki on ikuisuus. Joo sori, oon addiktoitunu siihen mut #YOLO.

Tosta tuli mieleen, että mun kanssa ei tulis ikinä pärjäämään parisuhteessa jos toine kaipaa tosi paljon omaa rauhaa. Koska oon aika.. liiankin takertuvainen ihmisiin ja haluan vaan olla niiden kanssa koko ajan mikäli satun tykästymään tarpeeksi. Yks ihmunen Vaasasta sanokin mulle että tarvhien "vierotushoitoo" ihmisistä, ja hyvä kun en voi jutella tälle yhelle joka karkas ulkomaille asti. Okei, jees, kyllämä sen tiiän, mutta ei se oo ihan vaa nii helppo et "joo päätän täs nyt että mää jätän sut rauhaa seuraavaks viikoks okei moro". Ei se ole. Koska tänäänki, varmaan joka toine minuutti tsekkasin wapin että oisko joku (tietty) laittanu mulle jotain. Vaikka mä tiiän että ei se voi mutta silti.

Arghh. Ei tän pitäs olla näin. 

Ei mulla muuta tänään, öitä sinnekin. xx

Erilaista seksikkyyttä

*Varoitus: Postaus sisältää kuvia vähäpukeisista ihmisistä*

Eli aionpa tällä kertaa ottaa kantaa siihen missä ei koskaan päästä yksimielisyyteen ja joka vaivaa naisia läpi elämän. Keho ja sen muoto. Tottakai myös pojat voivat olla, ja ovatkin, huolissaan mille näyttää, mutta kohdistanen tekstini suurimmaksi osaksi kuitenkin näihin naisiin.

Tosiaan, mikä on seksikästä? Suurimmalta osalta vastaukseksi tuli että "laiha" "pyöreä perse" "suht hyvät tissit". Kysyin molemmilta sukupuolilta ja monesta ikäluokasta. Ja kuten olettaa saattaa, tuli stereotyyppisiä vastauksia. Eli jotakuinkin tossa sivulla olevan naisen näkösiä. Ei sillä, onhan toi aika hottis ja panisin, jos ois vaa mahollisuuksia. Mutta voiko sitten seksikkyyttä olla toisenlaista?

Kaikkihan tietää että kauneus on subjektiivista ja katsojan silmissä, mutta aika hyvin nuo aina tuon samanaisen muotin ympärille kiertyy. JA NYT KAIKKI HUOMIO. En ole sanomassa/saarnaamassa että se ois väärin. Edelleenkään. Kyllä, tuo on aika sexy nainen tossa. Mutta nimenomaan se on tässä nyt kyseessä, että entä jos joku muu pitää jotain toisenlaista seksikkäänä, miksi sitä morkataan? Miksei voisi pitää erilaisiakin vartalotyyppejä himottavina? Esimerkiksi tästä painosta on aina kauhea taistelu että ali-/ylipainoiset eivät ole nättejä tai haluttavia. Joskus tämä saa suorastaan naurettavan idioottimaiset puitteet, ja auta armias jos pääsisin kasvotusten näiden lausahduksien sanojien kanssa.. eivät hevillä unohtaisi sitä tapaamista, sen vannon. Esimerkiksi tämä yksi kuva johonka törmäsin twitterin syövereissä.. Laitanpa tähänkin sen.

Eli suomeksi tämän kyltin teksti: "Tarvitsen feminismiä, koska ihmiset käskevät minun olla KIITOLLINEN siitä, että raiskaajani halusi harrastaa seksiä kanssani."

MITÄ. ANTEEKSI MITÄ VITTUA LUIN. Tämä on aivan sairaan väärin. Tässä näkee juuri tämän, että tämä kuvassa nainen/tyttö ei muka ole kaunis sen yhteisön mielestä missä me elämme. Ja se on väärin. Minusta jokaisen pitäisi tuntea olonsa omassa kehossaan hyväksi, ja muuttua vain ITSENSÄ takia, ei sen takia että olisi vastaantulijoiden mielestä nätti. Emmehän toki voi kieltää sitä tosiseikkaa että ensimmäisenä ihmiset kiinnittävät huomiota ulkonäköön, ei. Mutta haluaisin tähän maailmaan tuoda sellaista, että yleisesti hyväksyttävää kauneutta olisi myös "realistiset", "luonnolliset" ja ei-mitkään-vitun-photoshop-muovi-botox-barbiet. Myös laajemman ihmisryhmän  kanssa eikä vain pienen vähemmistön.

"Parhaimmillaan" tämä vain tietynlaisen kauneuden hyväksyminen aiheuttaa sen, että ihmisille tulee pakonomainen tarve olla "kaunis", ja koska - yllätys yllätys - se laihuus on se jota arvostetaan, aletaan pyrkimään siihen. Lopultahan se saattaa mennä siihen ettei koskaan ole itselleen tarpeeksi hyvä, ja sitten sitä yhtäkkiä maataankin sydänmonitorissa sairaalassa valvonnan alaisena ja pelätään että jopa vedessä on piilokaloreita. Minä kysyn teiltä, onko se oikein? Onko se oikein, että viattomat ihmiset joutuvat kärsimään sen takia, että ei ole yleisesti hyväksyttävää olla sellainen kuin oikeasti on? Olen saanut seurata sivusta, miten paljon harmia siitä aiheutuu paitsi sairastuneelle, myös hänen lähipiirilleen. Niin ei pitäisi käydä. Kenellekään.

Kauneutta on joka koossa.
Kauneutta ei ole vain yhdenlaista.
Kauneutta on ulkoista ja sisäistä.
Kukaan muu ei määrää oletko kaunis vai et, paitsi sinä itse.

Angstipostaus

Joo minua ei todellakaan ole luotu elämään sähkölaitteiden keskelle. Koska hermoni menevät ihan liian nopeata niiden parissa, varsinkin jos joku toinen on neuvomassa. Alan sitten tiuskimaan toisille ihan syyttä koska eihän se niiden vika ole jos en vain vittu tajua ennenkun mulle on satakymmenen kertaa selitetty asia. Ja kun ne laukoo itelleen itsestäänselvyyksiä, ei ne mulle kuulosta sille.
   Päivän tavotteena oli siis vaan saaha selville, voinko liittää noi mun isot kaiuttimet mun koneeseen. Mulle tuli mielee yks juttu, joka ehkä periaatteessa toimis, mutta mullei oo tarvittavia välineitä. Jollei sitte vaa teipillä mennä. En tiiä onko se sitten ihan järkevä idea, mutta tota.. kokeilemallahan sen näkee. Että jos musta ei kuulu mitään niin oon aiheuttanu ydinreaktion noilla ja todennäkösesti kuollu ku ryntäsin pelastamaan mun koiraa.

Tosta kuolemisesta tuli mieleen että mä näin taas kerran ihan ihmeellistä unta. Kuolin siinä. Mitäköhän se merkkaa? Varmaan jotain "uuden vaiheen alkamista" ja blah. Toisaalta joo.. alkaa #lonely #angst #foreveralone kausi. Kun mietin tuossa viimeks eilen sitä, että kun nää mun kaverit muuttaa jälleen kerran poikkeen, että mitä minä sitten teen. Enää en varmaan kylillekään mene, edes sillon perinteisesti perjantaisin.. Voivoi, tuleepa olemaan yksinäistä. Pitää taivutella vanhemmat siihen että saisin oman asunnon niin jottain iloa sitten mullakin. Toisaalta, kuka nyt niitä kavereita tarvihteekaan..

Tainno onha mulla tosi ihania kavereita netin kautta ♥ Muttakun mä haluaisin fyysisestiki nähä.. Ja se ei
onnistu. Ja silleesä.. oon vähä epävarma siitä että haluanko, koska entä jos ne jättää mut kans sen takia millanen oon? En kestäis sitä.. en, vaikka ei ois ensimmäinen kerta. Kyllähän ne on nähny millanen oon mutta kun kuva ei oo ihan sama asia kun todellisuudessa tapaaminen. Ja kun minä vielä tiedän että niin kuitenkin  käy. Ennemin tai myöhemmin. Katsokaa nyt ympärilleni. Missä ovat ne jotka lupasivat etteivät jätä? Missä he ovat nyt? Aivan, he ovat poissa. "Forever friends", juu ihan varmasti.. Oon jäänyt ihan keposasti kakkoseks jo. Niin monelle. Aina.

En minä halua että ne jättää mua.
En kestä jos ne vaa lopettaa yhtedenpidon
En kestä sitä jos en saakkaan koskettaa heitä, että minun täytyy vain katsoa ulkopuolisena ja hymyillä heille.
En halua sitä että hekin jättävät minut.


Ja jotta kaikki ei vaan olis liian helppoo, lisätään tähän yhtälöön vielä tää sisko jonka elämä on vahvasti suistumassa raiteiltaan. Jos ja vain jos saisin sen päähän taottua järkeä, mutta ei se kuuntele. Tai ainakaa mutsia se ei ollenkaa.. On mulla yks viimenen keino millä saan rajotettua vähän sen toimintaa luultavasti, tai kaksii, mutta ne on sitte ihan äärimmäisiä keinoja joita en käytä ihan noin vaan. Mutta sitten taas, jos meen tekemään niin, murtuu se luottamus jota oon rakentanu hitaasti ja varmasti nyt kesälomalla. Ja sitä en halua, koska se on ainoa keino jonka avulla pysyn edes vähän kartalla asiosta, että missä se menee ja mitä tekee jne..

Mitä minä teen? :)

Oulun tyyppi

Eli, mua pyydettiin tekemään erikseen tästä mun postauksissa seikkailleessa Oulun tyypistä oma kirjotuksensa (een osaa ollenkaan arvata kuka pyysi, en) joten tässä se tulee. En tosin tiedä mitä tällä nyt varsinaisesti haettiin, muttaa kirjotan siis mitä ite haluan.

Mä tapasin tän tyypin jossai randomissa/omeglessa joskus 7-8kk sitten(?) ja en tosiaa sillo aatellu että jatkan yhteydenpitoa siihen. Menin sitte tosiaa lipsauttelemaan sille kaikenlaista heti alkuu itestä. Mikä on kyllä "aiheuttanu" varmaan sen että sen seurassa mun on todella helppo olla ja tuntu et oisin tuntenu sen oikeesti jo vuosia. Juttelu sujuu ihan itestää ja vaikka oiski hetken tai piemmän ajan hiljasta, se ei oo nii kiusallista et "joo sori mun bussi tuli pitää mennä moi!" Se on harvinaista mun seurassa että saa juttua aikaan, ainakaa sillee että
vieläpä mie itekkii oon kertojana enkä vaa ainoastaa kuuntelijana, mutta tän kanssa se onnistuu.

No, ei me aluks tosiaa oltu mittää, ja seki oli mulle vaa random skype-/kik kontakti, jolle juttelin. Samaa aikaa mulla oli tää toine jätkä kierroksissa, se joka jätti mut sit sen takia myöhemmi kun olin ruma sen mielestä. (y) Oulun tyypille sit aina menin ja kaikkee valitin, ja se aina vaa urhoollisesti kuunteli ja jakso olla tukena. Myös sillon ku mulla ja sillä yhellä kusipäähomolla alko menemään alamäkeen (lähinnä minun osaltani), se oli ainoa oikeastaa jolle pystyin juttelemaa kunnolla. Ees mun irl-kavereille en voinu kertoo kaikkea.

Ja nyt, se on mulle oikeestaan erittäin tärkeä ihminen. ♥ Juttelen sen kanssa enemmän ku pitäskään. Faija tulee riemastumaan kun näkee puhelinlaskuni, mutta hupsistakeikkaa. Siinä on muuten kanssa yks juttu jonka haluan ottaa esille! Sen kanssa  uskallan peräti puhua puhelimessakin. Kuulostaa varmaan aika typerälle, sillä helppohan nyt puhelimessa on puhua, eh? Ei se vaan niin ole mulle, ja tää onkin oikeestaan ensimmäinen nettituttu jonka kanssa oon puhunu puhelimessa. Vieläpä sillei et se ei oo nii awkward ja haluaa soitella uudestaan.

Ja sitten :) Voisin listata siltä näitä parhaimpia piirteitä mistä mä tykkään!

♥ Huumorintaju. Ehdoton ykkönen. Että se ei oo sellanen vakavanaamanen ja sen kans pystyy heittämää sellasta kunnon läppää, esimerkiks just homostelusta ja se lähtee siihe kybällä mukaa eikä oo sillee "haha joo mut kaisä tiät etten oo homo?" +voidaan kiusoitella toisia ilman että kumpikaa loukkaantuu ihan verisesti siitä.
♥ Se, että se soittelee yllätyksellisesti, välittää jos oon vaikka vihanen tai surullinen eikä vaa juokse swagin perässä. Ja sitä oikeasti KIINNOSTAA myös minun jutut eikä kuuntele mua vaan sen takia että se on kohteliasta.
♥ Tää kohta ei sitten ole mikää läppä! Se, että tää jätkä ei oo mikää päällekäyvä ja et se on.. öäh.. siveellinen? En tiiä sitä oikeeta sanaa, mut se on nii ihana. En ihan osaa selittää, mutta siis että se ei oo heti ensimmäisenä lähettämässä kyrvästää kuvia tai koko ajan ruinaa että pistäsin tissikuvia. Sen takia mä niitä voinki laittaa sille... :'D Ja voin olla sillei kaksmielinenkii sen kanssa jne.
♥ Se että se on epätäydellinen. Se että seki tekee virheitä. Mutta vielä enemmän se, että se myös osaa ottaa ne lungisti, eikä oo murehtimassa siitä että "voi vittu nyt mä en oo enää cool ku kaadoin vesilasin". Ja tähän liittäsin myös sen että se ei esitä. Se ei veä roolia, vaan on ihan vaa oma ittesä, ja en voi sanoin kuvata miten mä aina pakahdun täällä onnesta kun se kertoo kaikkia juttuja mitä se on tehny. Vaikka sitten siilien jahtaamine keskellä yötä.. xD
♥ Sen nauru, sen tapa suhtautua asioihin, sen puhetyyli.. ihan kaikki.

Voin sanoa että tässä on ihminen jonka tutustumista en kadu sekuntiakaan.

Heinäkuu haihtuu tuuleen

So yeaaah I'm pissed off. Once again. :)

Eli joo, mua vituttaa jostain kumman syystä ihan kunnolla taas. En tiiä miks, mutta varmaan hajottasin kohta jotain jos vaan voisin. Samoin, olen ihan jäässä + väsymys. Mikäs tuossa kun valvoo jonnekkii aamuyheksää melkei. Hyvää seuraa kyllä oli, en siitä valita! Juteltiin taas yhen ihanan ihmisen kanssa vaikka kuinka kauan puhelimessa.. ja silti piti liian aikasin lopettaa. Kyllä, sama kyseessä ku edelliselläkin kerralla. Mutta mä jotenki tavallaan tiiän, että ei tästäkää varmaa tuu mitään.. Taisiis, kaikki tyssää siihen ku jos me tavataa ni se näkee että oon oikeesti ruma ja sitku siitä tapaamisesta tulee ni awkwarddi kuitenki, ni se menee ja sanoo että haluaa pysyä kaverina mut sit se vaa jättää mut ja oon ihan tyhjän päällä ja en jaksa.

Asdfghjkl.

Muttajoo, oon aika vittuuntu tällä hetkellä. Varmasti keksisin vaikka mitä ilkeetä sanottavaa ihmisille, ja täällä netissä varsinki kun oon niin pitää ihan tosiaan hallita hermojaan etten rupee vittuilemaa noille tuntemattomille paskiaisille. "Lol luuleksä tosiaa et toi on nätin näköstä, mitä vittua, lol" "Ootsä oikeesti noin vitu idiootti vai mikä sussa on ongelmana? Haha, hirtä ittes, kukaa sua jää kaipaa" jne. Vaikka ei se mua haittais silleesä, mut eihän nii saa tehä. Eihän? Ja si tulis kauhee morkkis myöhemmin.

Plus. Mä haluan viillellä. Mun on pakko päästä, mun tarvitsee. Nämä jäljet alkaa olemaa liian vanhoja, ei, ei, ei. Eilenki meinasin mutten sitten missää välissä oikein kerinny.. ku samaan aikaan kun juttelin, mulla oli täällä siskon kaveri kans juttelemassa. Mutta tänään, yöllä. Tai jopa kohta. Olen pahoillani, mutta minun on vain pakko. Ja ansaitsen sen, oon vaan niin ruma ja inhottava ja kaksnaamanen ja kaikkea. Ehkä mun pitäs vaan hypätä sinne hirteen niinku eilen ehdotettiin. Pääsisin ainaki pois täältä..

My 30 days self-harming challenge

Mutta yhtenä päivänä. Ja suomeksi. Eli 30 kysymystä joihin vastaan, liittyen aiheeseen jonka voi lukea otsikosta.

1. Kuinka kauan olet satuttanut itseäsi? Miksi aloitit?
Noin 1,5 vuotta.  Aiemmin  harvakseltaan, mutta "säännöllisesti" tuon ajan. Äskettäin oli nyt melkein kahden kuukauden tauko mutta tässä ollaan.. Miksi aloitin, varmaankin sen takia että olotilani alkoi olemaan niin paha henkisesti ja sain sillä jotenkin helpotusta.

2. Mikä osa kehostasi on eniten vahingoittunut sen takia?
Sanoisin, että eniten olen tehnyt vasempaan käsivarteeni, mutta näkyvimmät jäljet ovat oikeassa jalassani.

3. Mikä on motivaatiosi lopettamiseen/parantumiseen?
Oikeastaan, minulla ei ole motivaatiota siihen.. Vielä.

4. Pidätkö itseäsi "addiktoituneena"? Miksi tai miksi et?
Kyllä. Monista lopetusyrityksistäni huolimatta tässä ollaan. Viimeksi pari päivää sitten.. repsahdin.

5. Mistä osasta itsesi vahingoittamisessa pidät vähiten?
Siitä, miten sen jälkeen on vaikea nukkua. Et löydä kunnon asentoa, koska jokainen niistä sattuu. Ja siitä myös, että käveleminen on kivuliasta seuraavana päivänä, ja haavat saattavat aueta uudelleen jos osuu johonkin.

6. Mistä osasta nautit?
Hullulta kuin kuulostaakin, siitä että niitä haavoja on monta. Että saan lisätä aina illan jälkeen laskuihini sata uutta. Siitä. (Tällä hetkellä about 1800)

7. Listaa 10 aktiviteettia jotka saavat sinut rauhoittumaan ja välttämään tätä
1. Huomion kiinnittäminen muualle juttelemalla jollekulle
2. Twitter
... ei ole muita.

8. Mikä on kannustavin asia minkä kukaan on ikinä sanonut sinulle itsesi vahingoittamisesta?
Ei taida olla.. en ainakaan muista.

9. Mitä mieltä olet arvistasi?
Piilottelen niitä, en halua näyttää niitä kenellekään.

10. Oudoin paikka (koulu, puisto tms.) missä olet satuttanut itseäsi?
Teen sitä vain kotona. Koulussa sellaista huomaamatonta.

11. Missä pidät "välineitäsi?" (Huoneessasi, laatikossa, oletko viskannut menemään?)
Korurasiassa. Paikka vaihtelee paljonkin. Joko pöytäni laatikossa, vaatteiden takana, tai asustehyllyni takaosassa.

12. Mikä on suurin tajuamisesi itsensä satuttamisesta jonka olet saanut?
En tiedä, meneekö vähän aiheen ohi, mutta se, miten varsiterää käytetään tähän tarkoitukseen "oikein"

13. Onko olemassa ketään jonka ajattelet olevan inspiraatiosi parantumiseen?
Kyllä.

14. Vierailetko millään itsensä vahingoittamiseen liittyvillä sivuilla? Jos niin, millä?
Twitterissä erilaisissa profiileissa

15. Minkä neuvon antaisitte jollekin siitä?
Älkää koskaan aloittako. Tai jos teettekin, älkää jalkoihin jollette tosiaan halua kärsiä seuraavia päiviäkin. Haavat aukeutuvat helposti uudelleen ja kävely on helvetinmoista tuskaa.

16. Tiedätkö ketään toista joka vahingoittaa itseään?
Kyllä, tosin hän on saattanut jo lopettaa.

17. Kirjoita kirje tulevaisuuden (parantuneelle) itsellesi.
Olkoon se sitten jonku toisen postauksen aihe. Tai voin myöhemmin lisätä sen tänne kuvana, en nyt kirjoita sitä tähän.

18. Listaa viisi asiaa jotka ovat parantumisen arvoisia
1. Voi kulkea taas vapaasti niissä vaatteissa missä haluaa
2. Ei tarvitse enää piilotella käsiään
3. Voin lopettaa läheisilleni valehtelun
4 Ei tarvitse kokea sitä kuumottavaa hetkeä kun joku kävelee teriesi läheisyyteen vaikka hakemaan paitaa lainaan.
5. Tekisin sen mun ihanan kaverini vuoksi, jos me tavattais ihan face to face

19. Mikä on kaikista terävin/parhaiten säilynyt muistosi viiltelystä tms?
Se yksi yö kun viilsin astetta syvemmälle kuin normaalisti. Kun näin, miten siitä haavasta näkyi se valkoinen kerros, ja se vuoti tosi paljon. Miten mun lattialla oli kauheet lammikot verta ja kävelin vahingossa siitä ja sotkin mattoni.

20. Oletko kokeillut lopettaa joskus menneisyydessäsi? Mitä aiot tehdä eri tavalla seuraavan kerran?
Olen kokeillut useita kertoja. Butterfly projectia, viivojen piirtoa, ihmisille juttelua, mutta ei ne vain auta. Ensi kerran aion sen verran tehdä eri tavalla, että lupaan jollekin lopettaa niin että pidän tätä ihmistä käsistä ja katson suoraan silmiin. Silloin on vaikeampi rikkoa lupaustaan kuin vain kylmällä tekstarilla annettua lupausta.

21. Missä tunnet itsesi eniten rauhalliseksi?
En missään oikeastaan.. Ainoastaan erään henkilön seurassa, mutta välillä sekään ei auta.
22. Mikä on sinun suosikki inspiroiva lausahdus?
"Down the road, not across the street" (Suomeksi: Alas tietä pitkin, ei kadun poikki)

23. Mitkä ovat sinun pääasialliset laukaisijasi tässä asiassa? Miksi?
Ahdistuneisuus, pienetkin negatiiviset sanat. Koska ne jäävät painamaan niin helposti mieltä ja aiheuttavat sen että minun on vain pakko päästä tekemään sitä..

24. Tiedätkö mitään tilastoja viiltelyistä yms?
En oikein.. olikohan että noin joka kuudes tekee sitä?

25. Mikä asia tekee sinut kaikista iloisemmaksi?
Se joka asuu Oulussa ♥

26. Kerro joka ikisestä prosessista joka sinulla on ollut.
Ainoastaan sellanen "self-harm-päiväkirja" johon pistin ylös miten paljon olen tehnyt ja mihin, ja haukuin siellä kaikkea ja kirjotin sinne vaan että miten miun täytyy tehdä enemmän ja syvempiä viiltoja, että en mä ees ansaitte apua, en oo tarpeeks ongelmainen siihen. + epävirallisena keskeneräisenä saada tuo 2000 rikki

27. Mitä pienempiä tavoitteita sinulla on?
Ei ole.

28. Seuraatko mitään self-harm-blogeja?
Kyllä, tavallaan. Twitterissä moniakin accounteja, ja yhtä blogia täällä.

30. Postaa suosikkikuva itsestäsi ja kirjoita positiivinen viesti jota voit muistella.
Kuvan skippaan koska haluan pysyä anona, olen pahoillani. Positiivinen viesti.. Noh: Kaikki järjestyy vielä, pimeinkin tunneli päättyy joskus.