Hyvää kesälomaa ja silleen

Tänään päättyi sitten koulut. Ensimmäinen vuosi lukiossa lusittu, kaksi edessä. Tavoitteena kirjoittaa aika kielipainotteisesti. Todistus oli aika perus, parempi olisi voinut tottakai olla. Keskiarvo 7,8. Yhden asian vain tajusin.. sama se, panostanko kuinka kovasti vai en ollenkaan, koska ei ne numerot muutu suuntaan eikä toiseen. Enkusta normaalistikin jotaki ysin kieppeillä koenumerot, lukematta. Sitten, kokeilin että paljonko saisin jos lukisin. Ja minä helvetti soikon luin, neljä päivää etukäteen alotin. Kertasin sanastoa, kielioppia, kaikkea. Eikä yhtään parempi kuin normaalisti. Sama matikan kanssa.. luin puolille öin asti, tein saatanasti niitä tehtäviä ja kaikkea.. silti alle kahdeksikon numero. Ehkä mä olen vaan tyhmä?

Mmh.. mulla seilailee ajatukset ihan kauheasti, ja joku sais tulla antamaa kunnon bitchslapin joka tuntus vielä viikonki päästä. Annan ihmisten olettaa jotain muuta mitä tarkoitan, mitä oikeasti haluaisin sanoa. Sitten taas en tiedä mitä haluaisin sanoa? Haluaisinko istua jonkun kanssa kahden jossain ja olla ihan hiljaa, tuntea lämpö ja se että joku välittää vai haluanko vain olla yksin, ihan kuin tähänkin asti ja ihan tyytyväinen? Minä en tiedä. Tai kenen kanssa? Toisaalta en kyllä saa ketään, eikä kukaan ansaitse minua niin sama tyytyä tähän yksinäisyyteen. Onhan mulla ihania kavereita, suurimmaks osaks netin kautta. (Nimim. tälle illalle sovittu "bileet" netin kautta --> mä ja muita nettikavereita vaa jutellaa jossai ryhmächateissa ns. juhlameiningissä, juhlitaan kesän alkua ja toisiamme)

Pidä kavereistasi kiinni ♥

Eilen teki pitkästä mieli... tiedättehän, tehdä taidetta yön pimeydessä. Ja halusin vain repiä käteni irti, koska nämä jäljet. Ne eivät katoa, ne ovat, ne häiritsevät. Minun on peitettävä osa itsestäni aina. Joku, ihan joku vain, tulkaa ja viekää ne pois.. annan mitä vain.