Kun Ei Vain Tiedä Mitä Tehdä

Heij, päivittelenpä kuulumisia tänne huvikseni. Viikko meni ihan kivasti, uusi jakso alkoi ja näin. Musiikin ykköskurssi alkoi, ja se on kyllä paras kurssi ikinä. Sen takia jaksaa mennä kouluunkin. Ja helppo lukujärjestys edesautaa asiaa. Kokeilen josko olisin peräti koko jakson koulussa, ainakin tällä hetkellä poissaolotilastot tästä nolla. (Neljä päivää takanakin vasta, hehe.) Perjantai lähti mukavasti käyntiin kaverien kanssa kylillä olemisella, oltiin yhteentoista asti. Ei silleensä pitkään, mutta kiva olla perjantaisin muuallakin ku himassa dataamassa..

Sitten. Perjantaina tapahtui myös jotakin muuta, joka ei varsinaisesti liity minuun mutta liikuttaa minua. Siskollani on jotakin häslinkiä tapahtunut nyt koko syksyn ajan ja, osa nyt tuli ilmi vanhemmille. Sinänsä hyvä, että onhan se alaikänen ja ei oo hyväks jos se juo ja polttaa ja muuta.. Mutta jotenki musta tuntuu kauheen syylliselle sen takia. Kun oon valehellu sen puolesta ja koettanu piilotella vahemmilta et mitä se duunailee. Esimerkiks jos se on sanonu meneväsä yhteen ruokapaikkaan, vaikka oikeesti menny jonneki hylättyihin varastoihin sen "jengisä" kanssa, missä ne sitten tekivät mitä ikinä lie, ja mutsi on saanu päähänsä sitten lähteä tarkistamaan onko se siellä minne mennyt sanovansa, olen saattanut soittaa/laittaa viestiä että mude lähteny
tarkistuskierrokselle.

Ja jotenkin tuntuu et oon ite ajanu sitä tohon suuntaan. Kun oon ns. ihaillu iteki pennumpana mite hienoo on ku ihmiset juo ja sitte sellasia kirjoja ja kaikkee lukenu (jotka hän siis myös) joissa päähenkilöt o sellasia ongelmasia. Ja sitku se on kertonu että "me karattiin x kanssa kylälle ja oltii siell yhteen yöllä" nii oon ollu sillee "wau onpas hienoo, mut mä ja mun kaveripa.." Jotenki tehny siitä sen silmissä jotenki ihailtavaa ja tavoteltavaa rikkoo sääntöjä ja kaikkea.

Hän myös häpeää minua.. ja se on selvä. Hän on sanonut sen minulle. Kun olimme kotona, kahden. Hän ei edes ollut suuttunut minulle jotta olisi vihoituspäissään mennyt laukomaan mitä sattuu. Ei, hän oli kylmän rauhallinen, vakavalla naamalla, vähän piikittelevä. Ja hänen teoistaankin sen näkee.. Hän ei voi sanoa kellekään että minä olin se joka värjäsi hänen hiuksensa vaikka hän rakasti niitä. Hän ei voi sanoa kellekään että minä tein hänelle sen meikin ja hiukset. Hän ei halua näyttäytyä missään kanssani. Ei siinä mitään, ehkä hänestä on vain siistiä esittää että perhe on syvältä ja sitä pitää inhota? Ei se näinkään ole. Hän pystyy toisen siskoni kanssa olemaan normaalisti, tervehtiä kylällä selän kääntämisen sijaan..

Mutta ymmärrän täysin. (: Kukapa ei häpeäisi?

Kuuntelin tänään erästä kappaletta, joka kauhistutti minua. Pelkkää kiduttamista, tappamista ja nekrofiliaa. Otin lisää sen kappaleen kertomasta ihmisestä, ja huomasin miten vääristynyt ihmismieli voi olla. Miksi joku haluaisi tappaa vain siksi, että haluaa kokea millaista on tappaa joku?

  Ei siinä mitään, sammutin koneen ja duunailin muuta, mutta en saanut siltä enää mielenrauhaa ja pian illemmalla huomasin että olin taas kuuntelemassa sitä. Uudestaan ja uudestaan, antaa sanojen virrata tajuntaan. Ja samalla joitakin muita, ammensin niiden kauhistuttavaa kauneutta, kylmiä väreitä joita ne antoi. Jossakin niistä laulettiin, että nainen murhattiin ja ristiinnaulittiin metsään. Huomaamatta ajattelin miten hienoa olisi totetuttaa sellainen. Tappaa joku, pukea se dramaattisesti valkoiseen ja ristiinnaulita metsään, kaivertaa silmät päästä, jättää se verinen ruumis sinne.. Anteeksi mitä ajattelen?

Tosinjoo.. eiköhän meistä kaikki ole ajatellut joskus jotain tuollaista. Eikös? Asiasta kukkaruukkuun, mun mielestä on hienoa että joillekin sivustoille on lisätty tämmöinen pieni ele; jos hakee tietyillä hakusanoilla kuvia tai videoita, vaikka "suicide" "self-harm" tai ihan suomeksi "itsemurha", tulee ilmoitus jossa on kriisipuhelimen puhelinnumero ja siinä kehotetaan hakemaan apua ajoissa. :') Jotenkin.. se lämmittää mieltä.

Mutta, ei näin äkkiä tule muuta mieleen. Heihei <3