Never show how you feel

"Asfaltti tomuinen, tahtoisin oluen mut ei, en saa. Kaupungin vankina, muuta ei tarvita kuin botski ja bensaa. Tai ois edes airot, niin soudetaan --" (Kasmit - Vadelmavene)

Mitä mä teen, ihan oikeasti? Koko eilisen päivän olin jo ihan kesäfiiliksissä, ja popitin minulle epätavallista musiikkia täysillä ja ovet pihalle asti auki. Puutarhakalusteet kannoin mutsin kanssa ja chillasin pihalla niin paljon kuin oli mahdollista. Ja tunsin olevani suht iloinen, ja en olisi halunnut millään päästää aurinkoa laskemaan kun illalla huoneeni pienistä ikkunoista näin sen menevän. Sitä myötä meni myös sen päivän onnellisuus, ei kestänyt se kauempaa.

Mutta, anyway.. Pari, kolme edellistä yötä ovat olleet kauheita. Mieletön ahdistus, tunteiden heitteleminen suuresti ja pakonomainen tarve satuttaa tai hajoittaa. Ihan tyhjästäkin noussut. Ja edes tämän pari postausta sitten maininneeni henkilön rauhoittelut eivät ole auttaneet, päinvastoin. Mitä enemmän hän välittää, mitä enemmän hän koettaa kertoa että kaikki tulee olemaan hyvin ja että hän ei hylkää, hän ei huuda tai suutu, sitä ahdistavampaa se on ja sitä pahemmalle minusta vain tuntuu. Ehkä minua ei ole vain luotu siihen että joku välittää.

Ristiriitaista.. haluan että olisi joku joka halaa kun on vaikeaa, joka ottaisi kädestä kiinni eikä päästäisi irti kun olen pahimmillani vaan pitäisi kiinni. Joku, jonka kanssa voisin jakaa onnellisimmat hetkeni. Mutta sitten en halua että kukaan auttaa tai välittää, haluan että kaikki vain hylkäisivät ja halveksisivat minua. Koska minä ansaitsen sen, ansaitsen ne ihmisten sanat ja katseet ja kaikki.

En ole kuitenkaan kunnolla viillellyt tai muuta pariin päivään, koska en ole omassa huoneessani voinut nukkua. Raapimista, hakkaamista, hiuslenkin venyttämistä ja päästämistä irti käteen (en tiedä mikä se verbi on..) ja veitsellä ja varsiterällä vähän. Mutta nyt, olen yksin. Minulla on oma rauha, ja terät huutavat laatikossa nimeäni. Haluan vain viiltää niin syvälle että veren tulo ei lopu. Joutua sairaalaan. Mutta en halua muuta seurauksia.. en halua perheen tietävän.

Olen muuten huomannut että minulla on jatkuvaan fyysisesti huono olo, no matter what I do. Haluan vain maata silmät kiinni pimeässä huoneessa ja nukkua pahan oloni pois. Mutta en voi. En ole saanut kyllä nukkua muutenkaan kunnolla. Eilen valvoin jonnekin kolmeen asti, vähän ylikin, ja herätys oli ensimmäisen enne yhdeksää kun sisko kävi herättämästä. Siitä eteenpäin vain torkkuen yhteentoista, koska niin kauheaa meteliä pidettiin viereisessä huoneessa että ei siitä tullut mitään.

Selailin myös muiden ihmisten blogeja ja liityin Tumblr:iin tänään. Liitän loppuun joitakin minusta kauniita tai inspiroivia tai muuten vain kiinnostavia kuvia, tai jotka koskettavat minua. Amen.