Hei, taas taukoa ollut.. Kuten aina. Olen pahoillani.
Neljäs jakso lähtenyt käyntiin lintsaamalla, koska en ole jaksanut mennä kouluun. Ehheh. Mutta en vain jaksa löytää yhden yhtä positiivista tai kannustavaa asiaa, jotka motivoisivat menemään kouluun. Sillä mitä näen kun menen sinne? Toisiaan selkäänpuukottavia bitchtatoja ja toinen toistaan muka parempia ja tekopyhiä ihmisiä. Usko pois, jokaisesta löytyy jotain huonoa, ja minä jos joku saan ne löydettyä esille. Ja sitten on tämä koulu itse, ilmapiirin ja oppilaiden lisäksi. Mitä se on? Lukemista, kirjoittamista, opettajien alitusta kyttäämistä yms.. Suorastaan raastavaa sellainen. Hyvähän niiden jotka tietävät jo mikä on unelma-ammattinsa, niin helppo löytää syitä miksi jaksaa. Mutta minä olen sen omani jo pilannut aikaisemmilla valinnoilla, en pääse tekemään sitä mitä haluaisin. Oi kiitos terät. <3
Asiasta kukkaruukkuun - huimat 3 päivää ilman. Tosin saatte olle varmoja että jalat tuhoutuvat tänään.. En oikeastaan muuta olekaan ajatellut sitten viime kerran. Koska se meni.. Syvälle. Siis, todellakin syvälle. Ah, kun sitä verta valui, se oli taas niin maagista. Ainoa vain miinus ettei se taaskaan meinannut tyrehtyä, ja aika varmasti tuosta jälki jää.
Pelkään hieman muuten että siskoni tietää. En muista sanoinko aiemmin että teen nykyisin jalkoihin, mutta kertaus on opintojen äiti. Niin, hän tuli jotakin huoneeseeni riehumaan kuten tavallisestikin, mutta randomisti hän kysyi että ovatko jalkani kipeät. Ja aiemmin hän kysyi että miksen pidä minisortseja. (Talvella?!) Mutta jos tietääkin, toivottavasti hän osaa pitää suunsa kiinni, koska se olisi pahin painajaiseni jos hän kertoisi esimerkiksi äitilleni. Se vain.. ei, ei, ei. En halua ajatella.
Niin.. Kuten jonkun postauksen lopussa mainitsin, englanniksi, olen tehnyt uusia suunnitelmia.. noh, täältä lähteäkseni. Ja minulle on niinsanotusti annettu siunauskin siihen, saan tehdä sen, kunhan ilmoitan vain etukäteen sitten. Pitää muistaa. Mutta, olen siis kirjoitellut luonnosta jo kirjeestä jonka jätän. Haluaisin pari tyyppiä, etelästä ja sitten tuolta pohjoisesta, sitten hautajaisiini, mutta tuskinpa he tulevat.
Hirttäytyminen onnistuu vaikka ovenkahvaan, mutta se ei ole kovin nättiä. Yliannostus yksi tottakai, mutta siinä epäonnistumisen riski on aika suuri kuulema ja kivut kovat. Hukuttautuminen olisi sinänsä jees, mutta ne hetket ennen euforista tilaa eivät houkuttele. Ranteiden auki vetäminen.. noh, ainakin urbaani tapa lähteä, ja se olisi kai tässä päällimmäisenä. Mutta jos siinäkin epäonnistuu niin saattaa olla että vasen käsi ei toimikaa koko loppuelämänä enää kunnolla. Eniten houkutusta on herättänyt "death pill" eli itsemurhapilleri. Jos vain tietäisi mistä sellaisia saisi.
Luimme muuten joskus seiskalla novellin jossa tyttö tappoi itsensä tällaisella. Taisi olla suomalaisenko kirjoittama ihan. Onkohan niitä saatavilla Suomessa..? Jos saisin sellaisen.. Lähtölaskenta vain käyntiin ja se on hei hei. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti