Moro äijät, long time no see.
Mul on täl hetkel nii saatanan syöpänen ja paska fiilis et pakko tulla tänne kirjottaa ku toi siskon kone on täs mun eesä lainas. Alunperin rupesin kirjottaa tos jotai novellinpätkää miehest jolla on aivokasvain mut jumalauta, läpäl menin sanoo kaveril et se on paskaa (TOTTAKAI se on kosk emmä oo mikää ammattilainen, ja toiseks sen piti olla vaa terapeuttist) ni se alko siitä saarnaa et mite mä en saa sanoo itteeni huonoks. Siit me ruvettii puimaan sit mun taitoi eri asias ja se koitti patistaa mua sit ettii sen "mun oman jutun" mut vittu ei mulla ole minkäänlaista mielenkiintoa yhtää mihinkää ni perseestänikö mä sit motivaation revin?
Mut tää nyt ei ollu se pointti, vaan se et mä taas vedin kamalat raget ihan turhasta. Mua suorastaa vituttaa kui helppo mä oon suuttuu. Ja must tuntuu et kaikki asiat mun pään sisäl ei oo iha kondikses, enkä nyt tarkota mitää saatanan teinimasennusta, vaan oikeestipa.
Mun on tosi vaikee ylläpitää vähänkää romanttisempia tai aktiivisempia suhteita kehenkää, kosk joka toine sekunti mua vituttaa suunnattomasti niide olemassaolo ja joka toine must tuntuu et ne on just se oikee, tai se frendi jonka kaa me kierretää maapalloo viä kymmenen vuoden päästä.
Lisäks, mua ahistaa jos joku välittää musta, mä en haluu et kukaa tulee pistää mulle sidettä jos mun käsi katkee tai et kukaa tulee halaa ja sanoo et kaikki tulee olee oke, mut toisaalta mä haluaisin vaan jonku joka kysys et mitä mulle kuuluu ja oikeesti kuuntelis. Jotku on semmosii, mut siin vaihees ku oon kirjottanu sen puol viestii et mitä mulle kuuluu ni mua alkaa oksettaa et miks mä kellekää jaarittelen tollast. Ja sit mun henki taas tuntuu salpautuvan koska oon yksin ajatusteni kanssa.
Mä myös, kuten sanoin, menetän malttini ihan turhan nopeeta. Ja iha täysin turhista asioista. Tänääki räjähin sille kaverille siit, ku kyl mä tiiän et se tarkotti hyvää ja koitti piristää mua, mut ku mä en tarvinnu piristäviä sanoi. Sillee ook, oisit vaa sanonu "Juu" ku sanon olevani paskaa, mut ei ku pitää oikei kääntää veistä haavas ja sääliä että "kyllä säki joskus löyät sen asian". Mua alko ärsyttää se ja sit kauheet raivot siit. Ja vaikka mä tajusin, et se mitä teen, on väärin, mä vaa jatkoin. Välis pyysin anteeks ja sit taas kilpahuutoo.
MÄ HALUAN VAAN ETTÄ MÄ OISIN EMOTIONAALISESTI VÄHÄ ENEMMÄ TASAPAINOS. KU MIKS TÄÄ ON SILLEE ET EKA VITTU EI TUNNE MELKEI MITÄÄ, JA SIT KU ALKAA TUNTEE NI NE ON KAIKKI TUNTEET ON 294% ENEMMÄ HERKEMPII JA VAHVEMPII???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti