tiistai 1. syyskuuta 2015

Abiturientiksi

Joo son moro mussukat.

Monta kuukautta taas menny.. ja kesälomakin oli ja meni. Ennoo täällä ollut ollenkaan aktiivinen koska boom, koneeni on niin syöpää että menee melkein tunti pelkästään siihen että sen saapi auki. Sen takia ennoo tätäkään kehannu avata. Tottakai jollain puhelimella vois, mutta tän bloggerin mobiiliversio on täyttä kuraa, ni sekää ei houkuttele.

Tässä ois aika paljon asioita varmaan päivitettävänä..

Olen jälleen sinkku. Jes ihq. Ei nää mun parisuhteet tai ees säädöt onnistu, koska osaan pilata ne turhan hyvin. Tän viimesimmän kanssa ois kaikki kestäny, mut ite menin sen päähän manipuloimaan että välimatka on liikaa ja ei tulla kuitenkaa kestämää. Jäätiin me sit friends with benefits tasolle ja kävi se kesällä tääl nussii mun kans yhen viikon ajan. Harmittaa toisaalta sanoa, että se oli myöskin koko kesälomani paras viikko.
 
Suurin osa kesästä meni päin persettä. Makasin yksinää kotona puhelimella. Pari mukavaa ryyppyreissuva oli, juhannuskin meni omalla mökillä aika railakkaasti. Eeppisintä oli toisen siskon kaverin kotiin ryyppäämään meneminen. Niiku mitä vittua, ei meistä kukaa ees tunne sitä mut sinne mentii. Mut sen opin et Vergi ei sovi mulle. Vitummoiset draamailut ja tappelut mut eikait siinä?

Sit piti jälleen kouluun tää laardiperse raahata 4kk tauon jälkeen. Tosiaan en hiihtoloman jälkeen koululla sitä koulua käynyt ollenkaan, vaan itsenäisenä suoritin. Nyt ois ens maanantaina jo ekat kirjotukset. Ruotsin kuuntelu. Ei vittu, tulee menemään ihan perseelleen. Se koko ääntäminen on ihan sölökötystä... Kirjallinen menee kyllä iha ooke, pitää vaa sanoja lukea. Onneks ens viikon koeviikon jälkeen vaan 2-1 tuntia päivässä.

Muuta? Henkine vointi on aika jeea. Tosin ihmisten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen alkaa tuntua yllättävän raskaalta. En halua ketään tänne, en halua kenenkään luo. En halua jutella, haluan olla yksin omissa oloissani. Ja sitkun ne vammaset paskat ei sitä tajua, vaan ne pilkkaa ja nauraa kun sanon että en jaksa tulla. KOSKA EN JAKSA YKSINKERTAISESTI. Mun sosiaalisuus on vähänku akku. Sitä pitää saada välillä ladata, ja tällä hetkellä se vetelee viimesiään. Onneks nyt voin vedota noihin kirjotuksiin.. tai ei se nyt kokonaa tekosyy oo, pitää niihinki lukea.

Täs pikanen päivitys että ennoo delannu ihan kuitenkaan. Saatan huomenna tulla kirjottaa lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti