Moikka moi murut. Täällä taas oon pitkästä aikaa.
Huomenna (tai tänää) ois koulua, mutta en ole menossa. Mikä idea jos jätän koko paskan kuitenkin kesken? Sen jälkeen kun mulle yks päivä tuli se totaaline romahdus, kaikki on menny vaa paskempaa kuntoon. Mulla ois ollu se psykan aika viime maanantaina, peruin sen (tosin hyvästä syystä) ja en koskaa ilmottanu millon meen uudellee. En mene, vittu en. En halua sinne. Päätin, että lopetan ton lukion koska en jaksa sitä, en jaksa muutenkaan mun elämää nyt. Kaikki mitä haluan on että pää sekasin hetkeks ja unohan kaiken.
Hiihtoloma oli ja meni. Mun rakas oli täällä käymässä, ja se sai mut edes hetkeks aattelemaan kaikkee muuta. Koska.. se tuntuu välittävän. Ja se näyttää sen. Ja mäkin välitän siitä iha han pirusti. Ehkä se on yks ainoa syy jonka takia jaksan nousta aamulla uuteen päivään. Sen jälkeisenä iltana, kun se lähti, mä tunsin oloni ihan saatanan orvoks ja katoin sitä tyhjää tilaa mun sängyllä, mun huoneessa, mun sydämessä, minkä se jätti.. ja itkin. Itkin, itkin, itkin. Tän ei kuulu olla näin, meiän kuuluu olla yhessä eikä erossa.
Mutta se siitä.. aegh, alkaa kohta uudellee itkettämään.
Sen jälkee mulla on ollu jällee kamala olo.. tänää tuntu oikeesti siltä, että voisin päästää kaikesta irti. Mua stressaa valtavasti kaikki. Koulu, tulevaisuus, kaverit, ihmissuhteet, eläminen ylipäätään. Mä en jaksa/mua ei huvita ees nähä mun kavereita ja ainoa mitä haluan tehä on nukkua ja olla yksin. Kaikki on mulle aivan yhdentekevää, ihan sama vaikka mun elämä menee koko ajan enemmän perseelleen päivä päivältä. Koska.. en ole ajatellut elää sinne asti, että ne pitäis korjata..
Mistä tuli mieleeni. Pelottaa, koska tajusin jotain. Kattelin meän lääkekaappia, ja löysin jotai vanhempie entisiä lääkkeitä. Otin netistä selvää ja.. tadaa. Nehän on alkoholin kanssa jopa kuolettava yhdistelmä. Eli, sittenku haluan.. mä pääsen pois täältä. Nappeja naamaa ja viinaa perään ja se on moro. Ennen ei näin lähellä oo ollu mahollisuutta ittensä tappamiseen. Ja heii.. se maaginen syntymäpäivä lähestyy! Project 11 months.. lupaus on lupaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti