Abiturientiksi

Joo son moro mussukat.

Monta kuukautta taas menny.. ja kesälomakin oli ja meni. Ennoo täällä ollut ollenkaan aktiivinen koska boom, koneeni on niin syöpää että menee melkein tunti pelkästään siihen että sen saapi auki. Sen takia ennoo tätäkään kehannu avata. Tottakai jollain puhelimella vois, mutta tän bloggerin mobiiliversio on täyttä kuraa, ni sekää ei houkuttele.

Tässä ois aika paljon asioita varmaan päivitettävänä..

Olen jälleen sinkku. Jes ihq. Ei nää mun parisuhteet tai ees säädöt onnistu, koska osaan pilata ne turhan hyvin. Tän viimesimmän kanssa ois kaikki kestäny, mut ite menin sen päähän manipuloimaan että välimatka on liikaa ja ei tulla kuitenkaa kestämää. Jäätiin me sit friends with benefits tasolle ja kävi se kesällä tääl nussii mun kans yhen viikon ajan. Harmittaa toisaalta sanoa, että se oli myöskin koko kesälomani paras viikko.
 
Suurin osa kesästä meni päin persettä. Makasin yksinää kotona puhelimella. Pari mukavaa ryyppyreissuva oli, juhannuskin meni omalla mökillä aika railakkaasti. Eeppisintä oli toisen siskon kaverin kotiin ryyppäämään meneminen. Niiku mitä vittua, ei meistä kukaa ees tunne sitä mut sinne mentii. Mut sen opin et Vergi ei sovi mulle. Vitummoiset draamailut ja tappelut mut eikait siinä?

Sit piti jälleen kouluun tää laardiperse raahata 4kk tauon jälkeen. Tosiaan en hiihtoloman jälkeen koululla sitä koulua käynyt ollenkaan, vaan itsenäisenä suoritin. Nyt ois ens maanantaina jo ekat kirjotukset. Ruotsin kuuntelu. Ei vittu, tulee menemään ihan perseelleen. Se koko ääntäminen on ihan sölökötystä... Kirjallinen menee kyllä iha ooke, pitää vaa sanoja lukea. Onneks ens viikon koeviikon jälkeen vaan 2-1 tuntia päivässä.

Muuta? Henkine vointi on aika jeea. Tosin ihmisten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen alkaa tuntua yllättävän raskaalta. En halua ketään tänne, en halua kenenkään luo. En halua jutella, haluan olla yksin omissa oloissani. Ja sitkun ne vammaset paskat ei sitä tajua, vaan ne pilkkaa ja nauraa kun sanon että en jaksa tulla. KOSKA EN JAKSA YKSINKERTAISESTI. Mun sosiaalisuus on vähänku akku. Sitä pitää saada välillä ladata, ja tällä hetkellä se vetelee viimesiään. Onneks nyt voin vedota noihin kirjotuksiin.. tai ei se nyt kokonaa tekosyy oo, pitää niihinki lukea.

Täs pikanen päivitys että ennoo delannu ihan kuitenkaan. Saatan huomenna tulla kirjottaa lisää.

#otsikko

Moikka moi murut. Täällä taas oon pitkästä aikaa.

Huomenna  (tai tänää) ois koulua, mutta en ole menossa. Mikä idea jos jätän koko paskan kuitenkin kesken? Sen jälkeen kun mulle yks päivä tuli se totaaline romahdus, kaikki on menny vaa paskempaa kuntoon. Mulla ois ollu se psykan aika viime maanantaina, peruin sen (tosin hyvästä syystä) ja en koskaa ilmottanu millon meen uudellee. En mene, vittu en. En halua sinne. Päätin,  että lopetan ton lukion koska en jaksa sitä, en jaksa muutenkaan mun elämää nyt. Kaikki mitä haluan on että pää sekasin hetkeks ja unohan kaiken.

Hiihtoloma oli ja meni. Mun rakas oli täällä käymässä, ja se sai mut edes hetkeks aattelemaan kaikkee muuta. Koska.. se tuntuu välittävän. Ja se näyttää sen. Ja mäkin välitän siitä iha han pirusti. Ehkä se on yks ainoa syy jonka takia jaksan nousta aamulla uuteen päivään. Sen jälkeisenä iltana, kun se lähti, mä tunsin oloni ihan saatanan orvoks ja katoin sitä tyhjää tilaa mun sängyllä, mun huoneessa, mun sydämessä, minkä se jätti.. ja itkin. Itkin, itkin, itkin. Tän ei kuulu olla näin, meiän kuuluu olla yhessä eikä erossa.

Mutta se siitä.. aegh, alkaa kohta uudellee itkettämään.

Sen jälkee mulla on ollu jällee kamala olo.. tänää tuntu oikeesti siltä, että voisin päästää kaikesta irti. Mua stressaa valtavasti kaikki. Koulu, tulevaisuus, kaverit, ihmissuhteet, eläminen ylipäätään.  Mä en jaksa/mua ei huvita ees nähä mun kavereita ja ainoa mitä haluan tehä on nukkua ja olla yksin. Kaikki on mulle aivan yhdentekevää, ihan sama vaikka mun elämä menee koko ajan enemmän perseelleen päivä päivältä. Koska.. en ole ajatellut elää sinne asti, että ne pitäis korjata..

Mistä tuli mieleeni. Pelottaa, koska tajusin jotain. Kattelin meän lääkekaappia, ja löysin jotai vanhempie entisiä lääkkeitä. Otin netistä selvää ja.. tadaa. Nehän on alkoholin kanssa jopa kuolettava yhdistelmä. Eli, sittenku haluan.. mä pääsen pois täältä. Nappeja naamaa ja viinaa perään ja se on moro. Ennen ei näin lähellä oo ollu mahollisuutta ittensä tappamiseen. Ja heii.. se maaginen syntymäpäivä lähestyy! Project 11 months.. lupaus on lupaus.

Burn Out

Olen taas ollu täältä poikessa. Ja taidan alottaa varmaan jokasen postauksen tolla tavalla nykyään, mutta minkäpä tolle mahtaa. Shit happens, accept it. Monta päivää oon meinannu tulla tänne kirjottamaan jotakin, mutta en vaan ole saanut aikaseks avata konetta. Tuntuu että siihen ei vaan ole ollu aikaa, vaikka en tiiä.. saattaa se olla vaa iso vale. Tai sinänsä jännä.. aikaa on, mutta tavallaan ei ole. Mutta, lopetettaas tää alun paskanjauhanta tähän nyt nii ei veny. Päivittelen jälleen että mitä mulle kuuluu pitkästä aikaa. 

Tiistaina mulle tuli jostai syystä joku romahdus. Aamulla, kun piti mennä kouluun, en saanu itteeni ylös sängystä vaan itkin ja itkin, miten oon liian väsyny siihen, että olen väsynyt. Siitä sitte taas alko tämmöne paska lumipalloefekti ja DADAA ARVATKAA KUKA PÄÄSEE HULLUJEN HUONEELLE TAAS JUTSKAA ♥ En halua sinne, en vitussa halua. Koska ensinnäkään en halua tahi pysty juttelemaan mun asioista kun vaan todellakkii muutamalle. Randomille..? Never. Lisäks minua hävettää ihan sikana se. Ois pitäny vaa pitää turpasa tukossa ja kärsiä kun mies.

     Muutta aivan sama. Käy siellä sen kerran, nyökkäilee, hymyilee ja vastaa niitä moneen kertaan opeteltuja vastauksia, ja sanoo että se oli heikko hetki nii varmaan ne peruu ne loput kerrat. Koska en helevetissä halua sinne. 

Ironista..

Musta on myös alkanu taas tuntumaan sille, että vajoan taas. Minua ei huvita eikä haluta mikään. Eilenkii oli lähiaikoje varmasti puhutuimmat bileet. Mitä mä teen? Ensinnäkii oli kauheen tuskan takana että sain ees tän perseeni raahattua sinne ja ennen sitä oli iha sellane olo että itkettää ja haluan vaan nukkua pahan oloni poikkeen. Menin sitte ku pakotettiin, (kyllä, mutsi ei antanut jäädä kotiin) mutta se oli lähinnä sitä että istuin yksin jossai nurkassa päänsäryn kanssa, ja kattelin muitte menoo

Ja yöllä oli kanssa kamala olo. Paskalle illalle paska lopetus vai mitä? Mulla kävi jälleen mielessä ne ajatukset, jotka olen osannut pitää poissa jo kauan. Mitä.. mitä jos sittenkin? Mitä jos sittenkin jättäisi kaiken taakseen.. ei. Menkää pois, mullahan on kaikki hyvin. Mulla on koti, perhe, kavereita, oma rakas.. kaikkea mitä voi pyytää. 

But how can I love someone when I can't even love myself?

 

Vuoden 2015 aloitus

Nyt ois jätetty taas yks vuos taakse, kaikkine muistoinee. Tää postaus tulee vähä jälessä mut olin kipeenä viime tiistaihi asti uudesta vuodesta. Kuumetta oli lähemmä 40 astetta (ei ollu kaukana..) ja oikeestaa vaan nukuin. Ja niin oon kyl tehny nyt koko viikon senki jälkee ku alotin koulun; käyn kirjamellisesti hereillä vaan sen aikaa että käyn koulussa. Sen jälkee nukuin jonneki kaheksaa, puol yheksää illalla ja kävin suihkus ja takas maate. Enpähä oo nii paljo pahuutta kerenny tehä ku oon vaa nukkunu, duh. Kyllähä tuo ärsyttääp ku haluais valvoo mutta ei vaa yksinkertasesti jaksa. Nyt oon suhteellise aikasee hereillä.

Jotain tämänlaiset hiukset, en todellakaa oo ite tässä

Aiheesta harhautumine on aika kuus kautta viis taito. Toisaalta mulla ei nyt kummempia oo ees kirjotettavaa tosta vuodesta -15. Summa summarum, -14 oli mulle iha oke vuos ainakii kesästä eteenpäi ~ Ei tartte toteuttaa mun suunnitelmaa siis. Eli oon jatkossakkii teiän, ja kaikkie muidenkii kiusana tääl. En kyllä tiiä onkse sitte muitte kannalta hyvä vai huono juttu, mutta en halua tappaa itteeni enää. Päinvastoin. Mulla on tällä hetkellä maailman ihanin poikaystäväkin että en ees tiiä miten oon sen ansainnut ♥ Mutta hän on yks niistä isoista syistä miks jaksan ja haluan olla täällä. Ja musta tuntuu.. musta niin tuntuu että tän kanssa tulee onnistumaan paremmin kun kenenkää aiemman.

Juups äsken kävin nyt saunassa ja nyt istun koneella ja syön tota mansikka-vanilla suklaata. Ei ehkä pitäis mutta en mie muutenkaa joka päivä syö joten antakaa anteeksi. Ja oon tehny jotai sentää tänään; siivosin huoneen ja leikkasin miu jatkot hiuksilleni sopivaksi. Nyt saan näistä semmoset awaw-scene hiukset joita oon varman koko elämäni halunnu. Haha joo sori, satun pitämään sellasesta tyylistä menkää vaa muualle vinisemään.

Mulla.. ei oikei oo muuta sanottavaa enää tähä postauksee. Joten mikspä kirjottaakaa sitten?