keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ohio Autumn

Vettä tippuu katolta. Viimeinen päivä heinäkuuta menossa. Enää viikko, ja uusi koulu edessä.

Uusi koulu - uusi alku. Ainakin melkein. Kouluuni tulee muutamia oppilaita entiseltä luokaltani, mutta onneksi pahimmat muistot aiheuttaneet eivät tule kanssani sinne. Ahdistaa hieman lähteä uuteen kouluun, siinä missä muut ovat innoissaan. Mutta! Keksin uuden tavan livittää tuota sisäistä olotilaa; päätin hankkia todellakin uuden alun. Uusin vaatekaappini, hiustyylini, ihan kaiken. Jopa asenteeni.

Ennen olin.. hiljainen, toisista välittävä ja alituiseen iloinen. Nyt en enää. Kirkkaat värit ovat vaatekaapistani tänään joutuneet roskiin, eilen kävin ostamassa parit vaatteet ja pistin tulemaan netinkin kautta uusia. Nyt illan tavoitteena olisi tuunailla vanhoista vaatteista uusia. Tähtäimessä olisi musta toppi, johon kiinnitan harmaalle kankaalle maalatun pandakuvion (kuva tuossa alla), sekä harmaa True Love-toppi, sekä paita, johon leikkelen saksilla kuvion eteen, ja taakse ompelen kangasta. Kunhan pääsen vielä uudelleen jonnekin ostoksille, ostan sieltä kahdet mustat legginsit ihan vain muuten, sillä niitä tulee tosiaan käytettyä. Yhdet housut voisin vähän muokkailla med sakset, katsotaan mitä hienoa keksin.

Vielä tuosta asenteesta.. Olen kylmettänyt sisustaani, hieman epätoivoisesti. En halua enää rueta välittämään kenestäkään, sillä se sattuu. Ihan väistämättä. Ja en halua enää kokea sitä karvasta pettymystä, minkä olen aina joutunut kokemaan. Suojelen vain itseäni - ja muita. En nimittäin osaa olla hyvä kaveri. Sen taidon haluaisin osata, sillä olisi kiva saada edes yksi kunnon ystävä, jolle puhua, jos jotain on sydämellä.

 

(Jos joku haluaa tuon kuvan itselleen, pistäkää kuvahakuun "cute panda" ja valitkaa viivapiirros sieltä haun alapuolelta)

Ja taaskaan kerran en omista kuvaa. 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Feeling so weird.. but free

Ja niin on kohta loma ohitse. Harmi, tuntuu etten ole saanut mitään aikaan. Enkä kyllä olekaan, mikäli rehellisiksi ruetaan.

Fiilikset on.. vähän oudot. Jotenkin tuntuu, että nyt on paljon vapaampi ja helpompi olla, kun ei tarvitse salailla. Mutta häpeä iskee päivittäin, enkä tiedä miten oikein elää sen kanssa. Mutta en ole koskenut teräaseisiin itsensä vahingoittaminen mielessä. Kovasti se on teettänyt töitä, ja viimeksi eilen oli sellaista tuskaa, että pahaa teki. Onneksi (vai epäonneksi?) en ollut kotona, tai edes yksinään, koko päivänä. Frendien kanssa vietetään viimeisiä yhteisiä hetkiä, koska tiemme erkanevat.

Kaverien kanssa on myös hieman jännästi asiat. Joka toinen hetki kadun sitä, että emme hakeneet samaan paikkaan, mutta joka toinen hetki taas en haluaisi tunteakaan heitä. Kun näin ajattelee, he häpäisevät ja alistavat minua jatkuvasti, ja se sattuu. Ei ole minun vikani, jos he ilmoittamatta aikaistavat minulle tiukkaa tekevää aikataulua, ja sitten huutavat, kun en joudu ajoissa. Jos olen varautunut olemaan seitsemältä valmis, niin olen. Varsinkin kun he soittavat kymmentä minuuttia ennen, että pitäisi olla valmis kuuteen. Enhän minä kerkiä, kun olen sovittanut tekemiseni jo aiemmin sovittujen perustein.


Hope everything will get better.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hmm...

Juhannus oli ja meni, nyt oli tämmönen tauko tässä välissä. Olen pahoillani. u.u

Mä jäin kiinni.. Mudelle.

Voi vittu.

Mä olin ihan sekaisin sen päivän. Tai illan, koska se tapahtu niin myöhään.

Mä lukittauduin huoneeseen ja huusin oven läpi.

"Ihan sama"
"En tiiä"
"Ei kuulu teille"
"Jätä mut rauhaan"

Mä en olis koskaan halunnu jäädä kiinni. Mua ahdistaa ja hävettää. Mä en voi olla edes samassa tilassa muden kanssa kahden ilman, että se ilta tulee mieleen. Joka kerta.

Sinä iltana mä mietin tosissani karkaamista. Jotta pääsisin pois, jottei mun tarvitsisi enää kohdata sitä samaa raivon ja pelonsekaista katsetta. Tuntu että se olis lyöny mua siinä, mut mä en jääny oottamaan vaan juoksin karkuun.

Jos mä jotain haluan tänään pyytää, niin lopettakaa minusta välittäminen. Ihan joka ikinen.