Tämä on netissä sijaitseva päiväkirjani. Te saatte lukea nämä teksti, haukkua minut pystyyn tai olla huomioimatta. Miksen kirjoita paperille, jos minulle on se ja sama saanko kommentteja vai en? Koska olen huomihuora? Ei, vaan siksi, että minun ei ole turvallista säilyttää kotonani/huoneessani minkäänlaisia salaisia papereita, koska joku tutkii huoneeni päivittäin. Jos joku täällä asuva löytäisi ne paperit, riisuisi aseettomaksi ja häpäisisi minut lukemalla kaiken ja tuntemalla minut.. En voisi enää katsoa heitä silmiin. Koska olen se luovuttaja. Se luuseri. Se ei-kukaan.
Kyllä rakkaat ihmiset.. Minulla on hienoisia itsetunto-ongelmia, ja olen sortunut taas kerran viiltelemään. Aiemmin olen viillellyt vuosina 2009-2012, tosin harvakseltaan. Nyt 2013 olen löytänyt yhä useammin itseni teräase kädessä etsimässä helpotusta. Ja sitä saankin. En tiedä muista itsetuhoisista, että ovatkohan he yhtä oudosti käyttäytyviä viillellessään; pidän joko pääni sisällä tai hiljaisella äänellä itseni kanssa vuoropuhelua.. Toinen puoli minusta ei tiedä mitään koko jutusta, mitä olen tekemässä, ja kyselee toiselta. Ja toinen kertoo sen helpottavan, ja kannustaa tekemään yhä syvempiä haavoja ja useampia. Äiti ja pikkulapsi. Esimerkiksi näin:
-Äiti.. Miksi minun täytyy tehdä näin?
-Koska se helpottaa, usko pois.
-Mutta kuinka niin?
-Kokeile. Paina terä ihollesi ja vedä.
*vetää viillon*
-Tunsitko mitään, tuliko jälkeä?
-Ei äiti. En tuntenut. Tai tunsin, mutta se ei sattunut.
-Hienoa. Ajattelitko niitä pahoja sanoja, joita joudut vastaanottamaan?
-Ei, en ajatellut.
-Siinäs näet, kultaseni.
Niin, siinä oli katkelma eilisestä yksinpuhelustani. Pitäisiköhän muut minua ihan hulluna, jos kertoisin mitä teen iltaisin? Eivät he onneksi huomaa, niin ei tarvitse selitellä että kaikki on hyvin. Sitäpaitsi, se olisi turhaa. Koska monella muulla on asiat paljon huonommin kuin minulla, minulla ei ole oikeutta voida huonosti. Siksi teen sitä salassa, jotten saa nuhteluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti