Kun koti ei tunnu enää kodilta

Sori, pahoittelen heti alkuun että oon jälleen kerran ollu paljon poissa. Mutta mulla on lähes koko ajan jotain muuta tekemistä (= kylillä riekkumista) että ei täällä oo kerinny paljoo käyä päivittelemässä. Mut en silleesä ole pahoillani, kun mulla menee nyt aika jees mentaalisesti nyt. Koulu menee vähän.. krhm.. miten sattuu, mutta se ei oo tällä hetkellä nii tärkeetä mulle.

Mut mennään tohoon pääaiheen kimppuun.

Kesän jälkeen mun vanhemmista on tullu jotenki tosi outoja. Tiiän kyllä miksi, se ei siis ihmetytä minua. Ärsyttää vaan jatkuva kädenvääntö kaikista asioista ja kauhee rajottaminen ja sääntöjen lisääminen. En tiiä, mikä niillä on siinä takana, ehkä ne haluaa mut takasin sellaseks helpoks lapseks mitä mun toine pikkusisko on. Tosin mulla se on sitä että angstaan himassa 24/7 enkä halua lähtee minnekään ja vihaan ihmisiä. Jospa ne sitä sitten toivoo?
   Kaikista isoin efekti mikä ton seurauksena on mulle tullu, on se, että mä en koe enää tämän talon, missä asun, olevan kotini. En osaa selittää, miten se on mahdollista tai miten sen huomaa, mutta ei vain tunnu sille. Tämä paikka on vain joku väliaikainen, kohta pääsen kotiin. Kohta pääsen pois. Mutta minne voin mennä, kun missään ei tunnu kodille olla? Kaikki on vain väliaikaisia hengailupaikkoja, ja missään ei pääse kunnolla rentoutumaan.
   Toisena, mulle on ilmestyny ihan tyhjästä kauhea aggressiivisuus. Suutun ihan heeelvetin helposti ja joskus on erittäin vaikea pitää nyrkkejä kurissa. Tämä on aiheuttanu pari kertaa isompiakin "ongelmia" kun oon ruennu viskelemään tavaroita ja hakkaamaan itteeni ja tehny muuta typerää. Jopa sillon kun on ollu kavereita käymässä. Rupesin huutamaan siskolle koska se istu mun tyynyllä. (Hei haloo minä?) ja viskasin mun pöydän laatikon tavaroineen menemään ja olin erittäin vittuuntunu, ja kaikki vaa katto että onkoha mulla kaikki okei.

Ja yks mistä oon muuten ihan to-del-la hurmioissani on tää ihana raskas musiikki joka tuli takaisin. ♥ Of Mice And Men, Bring Me The Horizon, Crown The Empire, Memphis May Fire.. kaikki. Jumaloin niitä, ja suoraan sanottuna oon ihan jossain toisessa maailmassa kun saan kuunnella sitä miten bassot, rummut, kitarat, laulu, kaikki solmii yhteen taivaallisen kokonaisuuden. En IKINÄ ole rakastanut musiikkia niin paljon kuin nyt.

Tää BMTH:n kappale.. Vittu että rakastan tätä. Ja painotan, RAKASTAN.


                     

#EiKeksiOtsikkoa

Oon näköjään vaihteeks ollu poissa täältä, pahoittelen. Mulla on (ihme ja kumma) ollu niin paljon sosiaalista elämää että ei oo konetta kerinny oikee pitää muuten auki kun että on saannu kuunnella musiikkia Spotifystä. Joo, mä latasin sen, ja suosittelen. Itellä oli kauheet ennakkoluulot sitä kohtaa mut on toi osoittautunu iha mukavaks. Lukuunottamatta sitä et se piti lataa pari kertaa uudellee jostai syystä.

Joo-o, ollaan näköjään  jo vaihuttu syyskuun puolellekin. Oon huomannu myös että ekat puut on alkanu jo kellastumaanki ja että tähdet näkyy yöllä taivaalla ja on ihanan viilee ilma. Syksy tulossa jälleen, mutta alkamassa osittain erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna. En tiiä ees en jaksa analysoia itteeni koska on paska fiilis tällä hetkellä. Itkettää, vituttaa, ja tuntuu arvottomalle. Nyt tekee mieli vaan kaatua sänkyyn pimeeseen ja kuunnella musiikkia. Mutta vielä enemmän mun tekee mieli luomaan taidetta. tänään on onnistunu aika hyvin mitä oonkaan tuherrellu vihkoon, ehkä se on hyvä merkki? Ja inspistä riittää muillekin jakaa vaikka. 

Mulle tuli tossa aiemmin tosiaa sellane fiilis, että nää mun "kaverit" ei oo mun kavereita minkää muun takia ku et ne saa nauraa mulle ja sen takii ku mulla on aina rahaa, tai tupakkaa. Mut nyt ku ei ollu mitää noista ni ei ne huolinu mukaan. Enkä ees tyrkyttäny. Toisaalta mulla on ollu paska olo oikeestaan koko päivän melkeen, eikä vähiten siks että väsyttää sikana. Mua väsytti nii pirusti aamulla, että ko aamust sattu olemaa hypäri, nukuin siin ruokalassa että istuin penkillä ja makasin pää käsissä pöytää vasten. Sen jälkee sain hienon idean lukita itteni invavessaa ja nukkua sen lattialla seuraavan tunnnin alkuun asti. Mut en kerinny kunnolla ees nukahataakaa ku piti lähtee. Jos kokeilis tänää nukkua vähän enemmän, huh?

Eika täs muuta.