Oh look all that fake

Ärsyttävää miten paljon maailmassa on esittäviä ihmisiä! Tämä bloggaus sai ajatuksen edellisestä kirjoituksestani, tuosta miten kaverilla menee 'muka' vaikeasti.
Niin. Tämä kyseinen kaveri on kaunis, hoikka, lahjakas, poikien suosiossa, sosiaalinen. Hänellä on hyvät välit vanhempiinsa ja häntä ei ole koskaan koulukiusattu. Häneltä ei ole traagisesti kuollut lähiomaisia / ystäviä. Silti hän jaksaa valittaa, miten ei jaksa. Mikä on pielessä, kysyin. "Kun mun vanhemmat ei anna tehdä sitä ja tätä ja pakottavat tekemään niin ja näin."

Mitä vittua suoraan sanoen?

Näiltä tarinoilta putoaa aina pohja pois, kun hän kertoilee asioita. Esimerkiksi hän valitti kuinka ei saa olla kylällä pitkään. Noh, hän oli tasan yhtä pitkään kuin muutkin, ja itse halusi mennä kotiin etuajassa. (Onneksi itsellä ei ole kotiintuloaikoja). Toisen kerran hän vinisi miten hänen on pakko mennä juttelemaan yhdelle tytölle koska se on yksin. Tasan tarkaan hän menee aina omasta tahdostaan, koska olemme kysyneet häneltä että kuka pakottaa, niin hän vastasi jotain epämääräistä että 'ei kukaan'.

Ja yksi asia on, mitä en oikeastaan juurikaan sulata. Se, että hän viiltelee ja esittelee jälkiään, kertoo miten teki, pitää lyhythihaisia jne. Ja saattaa aina kysellä että "tiedättekös mistä on x verran päiviä mennyt?" Ja vastaus on tämän niin ihanan harrastuksen aloittamisesta. Se saa minut melkein oksentamaan inhosta. Ja kun ne eivät ole "kuin" 3-5 naarmua. Koeta siinä samalla vakuuttaa hänen täydellisyyttään hymyillen kun piilottelet oikeasti verisiä käsiäsi hupparin alla.

Tuosta saattoi saada ikävästi kuvan että olen kateellinen hänelle, varsinkin tuosta jälkimmäisestä osasta, mutta en ole. Tai no, olen noiden ylhäällä mainittujen asioiden (kaunis, sosiaalinen, poikien suosiossa jne.) takia, mutten jälimmäisen. Se vain vituttaa, että hän saa meidät oikeasti kärsivät näyttämään huomionhakuisilta muiden silmissä.